15. heinäkuuta 2017

Lupiinia pataan - ympäristökäsityön äärellä

Oma pieni lupiini-sotani alkoi. Olin jo aikaisemmin päättänyt suojella kotitieni paahteisia tienvierustoja, joiden niitty- ja ketokukkien loisto on silmiä ja mieltä hivelevää.  Valitettavasti ovat myös osa uhanalaista luonnon monimuotoisuutta.  Pohjoisen suunnassa olevaan metsikön reunaan on syntynyt siirtomaan mukana kuin varkain lupiini-viidakko kuusentaimien sekaan. Paikka ei varsinaisesti kuulu "vartiointi-alueeseeni", mutta päätin ottaa lupiinia varresta. Inspiraation sain väriohjeesta, joka lupasi luonnonvalkoisille villalangoilleni kirkkaan vihreää lupiinin varsista ja kukista turkoosiin vivahtavaa sävyä. Samapa tuo, otan joka tapauksessa koko kasvin - ja minulle kelpaa sinivihreä.  Kukat olivat kyllä jo vanhoja - ja osa siemenkodilla. Olin siis myöhässä. Värjäysohjeessa puretusaineena on kuparivithrilli, jota en halua hankkia. Ehkä löydän jotain vanhaa kuparia sen sijaan...




 Ennen ja jälkeen. Ensi vuonna ja ehkä vielä seuraavanakin joudun vielä niittämään, mutta periaatteessa lupiinin saa aika vähällä pois, kun ajoittaa niiton ennen siemnnystä. Olin siis hieman myöhässä.





Heitin lupiinin varsista riipimäni kukat, lehdet ja siemenkodat muuripataan (varret eivät mahtuneet) - ja muutaman kupariesineen: shamaaninaisen saappaan kilven sekä vanhan löylykiulun. Ainakin niissä oli hapettunutta sinistä väriä, kuin värijauhetta pinnassa. Otin ajan avukseni ja keitin lankoja väriliemessä pitkään ja hartaasta. Annan nyt lankojen seistä liemessä useita päiviä..... 

Jälkihuomautus: väri jäi haaleatakin haaleammaksi....