Lupiinia pataan - ympäristökäsityön äärellä pitkästä aikaa

Oma pieni lupiini-sotani alkoi. Olin jo aikaisemmin päättänyt suojella kotitieni paahteisia tienvierustoja, joiden monimuotoinen niitty- ja ketokukkien losito on silmiä ja mieltä hivelelvä - ja uhanalainen.  Pohjoisen suunnasssa olevaan metsikön reunaan on kaikessa hiljaisuudessa päässyt kehittymään aikamoinen luppiini-viidakko kuusen taimien sekaan. Alue ei varsinaisesti kuulu varsinaisesti vielä "vartiointi-alueeseeni" mutta päätin ottaa lupiinia varresta. Inspiraation sain väriohjeesta, joka lupasi luonnonvalkoisille villalangoilleni kirkkaan vihreää lupiinin varsista ja kukista turkoosiin vivahtavaa sävyä. Samapa tuo, otan kjoka tapauksessa koko kasvin - ja minulle kelpaa sinivihreä.  Kukat olivat kyllä jo aika vanhoja - ja osa siemenkodilla. Värjäysohjeessa puretusaineena on kuparivithrilli, jota en halua hankkia. Ehkä löydän jotain vanhaa kuparia sen sijaan...
 

 Ennen ja jälkeen. Ensi vuonna ja ehkä vielä seuraavanakin joudun vielä niittämään, mutta periaatteessa lupiinin saa aika vähällä pois, kun ajoittaa niiton ennen siemnnystä. Olin siis hieman myöhässä.

Heitin lupiinin varsista riipimäni kukat, lehdet ja siemenkodat muuripataan (varret eivät mahtuneet) - ja muutaman kupariesineen: shamaaninaisen saappaan kilven sekä vanhan löylykiulun. Ainakin niissä oli hapettunutta sinistä väriä, kuin värijauhetta pinnassa. Otin ajan avukseni ja keitin lankoja väriliemessä pitkään ja hartaasta. Annan nyt lankojen seistä liemessä useita päiviä..... 

EVOLUUTIO

EVOLUUTIO esitykset ks Teatteri Quo Vadis sivut

Teatteri Quo Vadis: Dystopia kahtia jakautuneesta maailmasta

Evoluutio sijoittuu lähitulevaisuuteen, aikaan jossa valtioiden sosiaaliset ja tekniset infrastruktuurit ovat hajonneet ja hyväosaiset ovat eristäytyneet suljettuihin kaupunkeihin. Näytelmä on kuvaus perheestä, jolla on tehtävä: heidän tavoitteenaan on luoda uusi ihmislaji, joka ei ole lähtökohtaisesti itsetuhoinen.

Evoluutio on työryhmälähtöinen projekti, jossa käsikirjoituksen runko ja kohtausten pohjat ovat syntyneet erilaisten harjoitteiden ja improvisaatioiden tuloksena.  Teatteri Quo Vadis on palkittu, kansainvälisesti toimiva ammattiteatteri, joka täyttää vuonna 2015 kolmekymmentä vuotta.

”Me ei käännytä toisiamme vastaan.”

Evoluutio sai kantaesityksensä Korjaamo Teatterin Stage -festivaalilla elokuussa 2015.

Kiertue on toistaiseksi jatkunut syksyyn 2017 asti.

Esitykset:

pe 16.10. klo 19
la 17.10. klo 19
su 18.10. klo 14

Käsikirjoitus ja ohjaus: Marko Järvikallas
Näyttelijät: Minerva Kautto, Timo Pajunen-Noroila, Maija Rissanen.
Ääni- ja valosuunnittelu sekä musiikin sävellys: Juha Tuisku
Lavastus: Tuula Nikulainen
Asiantuntija: Heikki Helanterä

Arvioitu kesto 1 t 40 min

LAVASTUS

Jungfruskär: MERI ON KOTIMME

Jungfruskär   7.6-31.8.2014

Laura Naukkarinen alias Lau Nau, Tuula Nikulainen ja Andréa Vannucchi

MERI ON KOTIMME


Metsähallituksen luontopalveluista sain pyynnön toteuttaa jokin Itämeri-aiheinen taidenäyttely Jungfruskäriin….

ja NYT:
Jungfruskärin saaren luontopolun varrella sijaitsevaan vanhaan kalastusvajaan rakennamme kesäksi installaation ”MERI ON KOTIMME”

Houtskärin laiturissa pakkaamme näyttelyn veneeseen...

Jungfruskärin lintutornista katsottuna

Saaristomeren kansallispuiston tiedote:

Saaristomeren kansallispuiston saarella voi tutustua kesänajan Itämeren alkuperäisasukkaiden merielämästä kertovaan installaatioon. Installaation ovat toteuttaneet varsinaissuomalaiset taiteilijat: äänitaiteilija ja säveltäjä Laura Naukkarinen, folkloristi ja ympäristötaiteilija Tuula Nikulainen sekä valokuva- ja yhteisötaiteilija Anréa Vannucchi.


Saaristomeren kansallispuistoon kuuluvan Jungfruskärin saaressa odottaa kävijöitä taideyllätys. Luontopolun varrella sijaitsevaan vajaan on rakennettu pieni installaatio, MERI ON KOTIMME, joka heijastaa Itämeren tarunomaisten alkuperäisasukkaiden, hyljeolentojen elämää. Installaatioon voi tutustua maksutta 7.6.-31.8. välisenä aikana. Installaation ovat toteuttaneet kolme Varsinais-Suomalaista taiteilijaa: Laura Naukkarinen, Tuula Nikulainen ja Andréa Vannucchi.


”Hylkeet ovat Itämeren susia, hyljeksittyjä, joiden syyksi luetaan monet ihmisten aiheuttamat ongelmat Itämeren ekosystemissä,” toteaa Nikulainen, joka on perehtynyt hylkeistä kertoviin taruihin. Pohjoisella pallonpuoliskolla on vanhoja selkie-tarinoita, jossa hylje muuttuu ihmiseksi ja ihminen hylkeeksi. Laajalle levinneet myytit kertovat hyljenaisesta, jonka kalastaja ryöstää vaimokseen, mutta tilaisuuden tullen vaimo kuitenkin karkaa takaisin merelliseen kotiinsa. On myös uskomuksia, jossa hukkunut tai hukuttautunut ihminen jatkaa elämää hylkeen muodossa.

Jungfruskärin saari sijaitsee Paraisten kunnan Houtskarissa, Saaristomeren kansallispuiston luoteiskulmassa, keskellä Kihtiä. Jungfruskärin saarelle ei kulje yhteysalusliikennettä, joten oma vene tai taksivenekyyti on tarpeen. Saaren telttailupaikka palvelee myös meloen paikalle tulevia.

Taiteilijat:

Äänitaiteilija ja säveltäjä Laura Naukkarinen Kemiönsaaresta on kansainvälisestikin tunnettu erityisesti kokeellisesta folkmusiikistaan, jota hän on tehnyt nimellä Lau Nau. Naukkarinen on tehnyt myös elokuvasävellyksiä sekä improvisoitua musiikkia mykkäelokuviin. Hän käyttää musiikissaan oman äänensä ja laajan soitinvalikoiman lisäksi esineiden tuottamia ääniä sekä kenttänauhoituksia.

Folkloristi ja ympäristötaiteilija, angelniemeläinen Tuula Nikulainen, on työskennellyt pitkään kuvataiteilijana sekä ympäristö- ja yhteisötaiteen saralla. Hän on tuottanut mm. Halikonlahti Green Art -tapahtuman sekä muita taidetta ja ekologiaa yhdistäviä projekteja, joissa teokset ottavat kantaa erilaisin teoin ympäristön tilan huomioimiseksi.

Andréa Vannucchi on brasilialainen valokuvataiteilija. Hän toimi aiemmin fyysikkona ja opettajana, mutta jätti yliopistouran yli kymmenen vuotta sitten taakseen ja löysi paikkansa Särkisalosta. Hän käyttää usein optista välinettä soveltaen teoksissaan valon heijastusta ja diffraktiota. Vannucchi vaikuttaa myös yhteisötaiteen saralla.

Andréa luo valoja ja varjoja

installaation synnytystä

ks:
Hyljeksityt