Uhan alinen

Uhan alinen (Seinäjoen taidehalli 2010) 

Uhan alinen on leiri (-installaatio) joka kumpuaa elämäntapojen sukupuutosta. Maapallon eliö-lajiston sukupuuttoaallon  mukana ovat myös vaihtoehtoiset ja usein luonnonrsurssien kanssa tasapainossa elävät kulttuurit  huuhtoutumassa historiaan.. Leiri-elämäntapa on katoamassa  Euroopasta kokonaan pois.

Teoskokonaisuus on jatkoa Huivi-nimiselle installaatiolleni vuodelta 2005. Tuolloin kirjoitin näyttelyesitteeseeni seuraavasti:
Euroopassa on meneillään laajoja vähemmistökulttuurien integraatio-hankkeita mm. Unkarissa ja Unioniin liittymässä olevissa maissa. Erilaisuuden kulttuureja, viimeisiä ”köyhän elämän” saarekkeita ollaan systemaattisesti hävittämässä. Koulunkäynnin pakollisuuden ja terveydenhoidon siivellä halutaan poistaa kaikki muut elämäntavat ja asumismuodot, jotka eivät perustu ympärivuotiseen sähkö- tai öljylämmitteiseen laatikkoasumiseen. Tavoitteena on saavuttaa elintaso, jossa kaikilla on mahdollisuus kasvattaa jatkuvaa kuluttamistaan. Köyhyyden, yksinkertaisuuden ja vaatimattomuuden arvot, samalla luontoon sopeutuva rikas elämä, ovat sukupuuton partaalla....

Olin juuri palannut työ- ja näyttelymatkalta Unkarista. Budapestissa en saanut palvelua kahviloista tai ravintoloista jos päässäni oli huivi. Kauppahallissa perääni myös huudeltiin. Kävin Budapestissa paikoilla, jossa vielä 80-luvulla oli mustalaisleirejä. Paikat oli siivottu ja tilalla oli korkea-aitaisia vartioituja parkkialueita. Kuulin että Unkarissa on paljon hankkeita ja rahaa mm. transsilvanialaisten romanien sopeuttamiseksi eurooppalaiseen yhteiskuntaan. Mitä tämä sopeuttaminen tarkoittaa? Tuskin kenellekään on tullut mieleen palauttaa ja tukea romanien perinteistä ja kestävää leiri-elämäntapaa (leirit ovat olleet paikallaan pysyviä, jos elinmahdollisuudet, “laitumet” sen sallivat): paikata ja parantaa telttoja ja vaunuja, istuttaa omenapuita ja perustaa luonnonkukka- ja tai lääkekasviviljelmiä, kohentaa hevosten olosuhteita, aitauksia, vankkureita jne - vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Aihe on edelleen ajankohtainen Euroopassa tapahtuvien romanileirien “puhdistusten” sekä Suomessakin pinnalla olevan maahanmuuttaja-, työurien pidennys-, ym elämäntapa- ja kerjäämiskeskustelujen sekä näihin liittyvän lainsäädännön muutostyön takia. Samaan aikaan toisaalla maailman huipputaloustutkijat puhuvat degrowth-välttämättömyydestä ja etsivät keinoja globaalin talouskasvun kääntämiseen hallittuun laskusuuntaan.

Olen syntynyt viiskytluvun lopulla, intohimoisten suunnistajien metsissä telttaillen kasvatettu esikoinen. Olin alle kymmenvuotias kun tumman olomuotoni tähden sain tuntea muumio-omenan läsähdyksen selkääni ja huudon: "mene matkoihisi mustalaislikka".



Isäni kuoleman jälkeen olen miettinyt paljon: mitä 50 vuotta on merkinnyt ihmisyyden ja ympäristömme muutoksena? Mitä meiltä puuttui 50 vuotta sitten? Olemmeko saavuttaneet sen vai kenties menettäneet? Matemaattisestikin laskettuna tuolloin elämämme ja luonnonvarojen kulutus oli maapallon kestokyvyn mittaista. Lohdullista on tietää jopa 1/3 maailman väestöstä elävän edelleenkin kestävästi, mutta annammeko sen jatkua? Samaan aikaan maapallon väestöstä 1/3 kamppailee elämästä ja 1/3 elää monin kerroin maapallon resurssien yli.

Taiteilijana haluan kannustaa kaikki ihmisiä kääntämään selkänsä jatkuvan kasvun uskolle, ja parantamaan näin takuuvarmasti elämän laatua, niin oman kuin maapallolla kamppailevien ihmisten sekä koko uhanalaisen eliökunnan...

The Habitat Food as Counter Culture: Seeds For Change: poetic, political and practical aspects of seeds, Fermentation Revival, Wild Tea Party

Fermentation Revival

Seeds For Change: poetic, political and practical aspects of seeds

Art as a gentle action and a reaction

Beverly Naidus
Stirring the compost: Eco-art Strategies for Resistance and Resilience

Heike Vester,  whale researcher and founder of Ocean Sounds

Gentle Action vs Direct Action - from workshop by Beverly Naidus

The Habitat "Matter of Survival" is ready for inhabitants to move in

The frame of this very special yurt is made with students from the vocational college HAKTO 1995 by using only handtools, fire and steam. The mainly used wood is finnish slow and straight-grown pine slitted and dragged with traditional hand-technique (in Finnish: Jurtta on valmistettu perinteisillä puuntyöstökaluilla, lähinnä kirveellä ja puukolla, tulta ja höyrytystä hyväksi käyttäen. Pääosa puusta on mäntyä, joko kertahalkaistuna tai palhottuna vrt. päreen kiskonta)

Gentle Action, Kunstnernes Hus, Oslo Norway

Building up the LEIRI  - CAMP - YURT :
for GENTLE ACTION habitat "Interspecies collaboration"

The word yurt is originally a Turkic word meaning the camp site and the imprint left in the ground by a moved yurt, and by extension, sometimes a person's homeland. The term came to be used in reference to the physical tent-like dwellings only in other languages. In modern Turkish the word "yurt" is used as the synonym of homeland. In Russian language the structure is called "yurta" (юрта), whence the word came into English.

Students from the vocational college HAKTO (Halikon käsi-ja taideteollisuusoppilaitos) has made this yurt 1995 by using only hand tools , fire and steam, with the master of yurt-making Hal Wynne-Jones (GB).

Tarinankertojien leiri - Turun kirjamessut

-->
JURTTA

= villainen koti, jossa on sydäntuli.

”Jurtan olen pystyttänyt kunnianosoituksena vaeltajille ja tarinankertojille, joiden mukaan Maata ei voi omistaa, saatikka louhia” 

 

Kuva Nurduran Duman

 

”Mongolien talot ovat pyöreitä. Ne ovat rakennettu saloista, oksista ja huovasta. Näitä mongolit kantavat mukanaan minne tahansa kulkevatkin, sillä salot ovat tiukasti sidottu yhteen ja siten yhdistetty, että rakenteet ovat kevyitä kuljettaa.” kirjoitti Marco Polo 1200-luvulla.

Sana jurtta on alunperin turkkia ja tarkoittanut leiriä. Jurtta (ven. yurt, mong. ger) tarkoittaa nykyään asumusta, jota miljoonat paimentolaiset Siperiasta Keski-Aasiaan pitävät edelleen ympärivuotisena kotinaan toimivuutensa ja mukavuutensa tähden. ”Miksi katselisin samaa maisemaa oviaukosta päivästä toiseen – ei kiitos” sanoi eräs paimen vieraillessani Mongoliassa Mankhan Sumissa vuonna 1992. Jurtta on kaikkein laajimmalle levinnein paimentolaisasumus koko maailmassa.

Messuille ”tarinankertojien leiriksi” pystyttämäni jurtan olen valmistanut v. 1991 paimentolaisten tuorepuun käsittelymenetelmin ja sen rakenne on samanlainen kuin perinteisissä keski-aasialaisissa jurtissa. Nykyaikaisten jurttien katteena käytetään edelleen villahuopaa sekä päällisenä markiisikangasta. Tarina-jurtan ulkoasu ja sisustus väreineen ovat omaa käsialaani.

Taiteilijana jurtan rakentaminen on ollut minulle myös kulttuurien ja käsityötekniikoiden tutkimusta. Se on ollut myös jatke lapsuuteni sekä omien lasteni majanrakennusprojekteille, sekä matka perimmäisten tarinoiden äärelle. Jurtta on kuin villainen kohtu, jossa tyydyttyy kaipuu lämpimän sydäntulen ääreen, kaipuu köyhään, yksinkertaiseen luonnolliseen elämään.

Kotiväkeni kesken jurtta on mieluinen kesäolotila. Jurttani on kulkenut mukana monella työvaelluksella Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, festivaaleilla, juhlissa, käsityöleireillä ja osana taideteoksiani. Taiteilijat ovat nykyajan urbaaneja nomadeja, jotka paimentavat taidettaan laitumilta toiselle.

Jurtta on ympäristötaideteos. Siinä yhdistyvät arvot, käsityötaito, unelmat sekä toiveet luonnon ja kulttuurien monimuotoisuuden maailmasta. Jurtta on talo joka yhdistää luontoon – eikä eristä siitä. Kun sataa, ruoho sydäntulen ympärillä kastuu.

Tuula Nikulainen kirjamessuilla Turussa 30.9. 2010