Lumi. Luoda lunta. Luominen.

Ihminen on kuin koira, verrattuna kantaemoonsa suteen, mielihyvään koukuttuva, rajoissa rauhoittuva, ikuinen pentu.

Loihtua Uudelle Vuodelle!

Elämä on ihmeellinen: saat haavan ihoon, se paranee itsestään. Saat vähän isomman haavan, sinun täytyy koota itsesi, puhdistautua, kerätä oikeita kasveja, vahvistua ja haava paranee itsestään. Saat tosi ison haavan, tarvitset parantajan, joka antaa sinulle loitsun, kartan, lääkkeen ja aikaa - ja taas haava paranee itsestään.

Terveyttä ja voimia Uuteen Vuoteen!

Väinämöisen polven haava

-Vaka vanha Väinämöinen

Vuorella venettä vesti,

Kalliolla kalkutteli

Kirvon lyömättä kivehen,

Kasan kalkahuttamatta.

Hiisi vartta vaapahutti,

Lempo pontta pyörähytti,

Hiisi suonille sovitti,

Lempo luille luiskahutti.

Veri pääsi vuotamahan,

Maahan maito juoksemahan;

Ei ollut sitä mäkiä

Eikä vuorta korkieta,

Jok´ ei tullut tulvillehen

Varpahasta Väinämöisen,

Polvesta pojan pätösen.

-Tuoahan hopietuoppi,

Kultakannut kannetahan:

Ei pietty pikkustakana,

Vejä ei vähästäkänä

Jeesuksen suloa verta,

Herran hurmetta hyveä.

Tuohiset vesiltä tuotu,

Leppälastut lainehilta,

Ne on pikkusen pitänyt,

Vetänyt ani vähäsen

Veren vuotamattomaksi,

Maito juoksemattomaksi.

Ei nyt maahan maito joua,

Kumpuhun urosten kulta,

Miesten hempu heinikköhön.

Vaka vanha Väinämöinen

Jo näki tuhon tulevan,

Hätäpäivän peälle soavan,

-Niin heän sanoiksi virkko:

"Veri, seiso niinkuin seinä,

Hurmeh, asu niinkuin aita,

Kouhkoiss´ on siun kotisi,

Maksoiss´ on siun majasi,

All´ on vuolten vuotiesi,

Siell´ on suosi ollaksesi,

Lempi liukoaillaksesi

Lihan lämpösen sisässä!

Liha on lämmin syöäkses,

Veri on lämmin juoakses!"

Arhippa Perttunen