13. toukokuuta 2012

Tulivuoren sydämestä syntyneet


Tulivuoren sydämestä syntyneet -  tänään Salon Seudun Sanomissa julkaistu juttuni Azoreista. Lopussa pieni kainalojuttu "Moby Dick´n  pyytäjistä", joka ei mahtunut lehteen...

Olimme onnekkaita, tapasimme sattumalta lentokentällä hyvän ystäväni tyttären, Nooran - en tiennyt että hän oli töissä oppaana Azoreilla. Onnekkaita myös siksi, että  edellispäivänä Hispania ilmoitti lopettavansa kaikki matkat Azoreille.  Ikävää, että Noora ja muut Hispanian huippu-mukavat ja työlleen omistautuneet ammattitaitoiset oppaat menettivät näin myös työpaikkansa.  
Valas-matka Azoreille oli pitkäaikainen haaveeni. Mukaan lähtivät myös kaksi poikaani, aikuinen ja 11 vuotias. Hakukoneella löysin lennon. Netti tarjosi myös hotellivaihtoehtoja ja ajattelin kokeilla sellaista elämäni ensimmäisen kerran... Omatoimireissaamiseen tottuneena en arvannut, että saimme perillä myös fantastista opastusta ja huolenpitoa!

Tulivuoren sydämestä syntyneet (SSS 13.5.2012)

Sao Miguel, Azorien vihreä saari


“Täällä turismi on vielä lapsenkengissä ja sen toivotaan pysyvänkin niissä”, toteaa Sao Miguelin lentokentältä Ponta Delgadaan turisteja kuljettavan bussin opas Noora Nurmi. Salolaislähtöinen Noora on valmistunut vuosi sitten matkailuvirkailijaksi Liiketalouden opistosta, Helmistä. Työharjoittelun kautta Noora päätyi matkatoimisto Hispanialle oppaaksi, ensin Espanjaan. Viime lokakuusta lähtien Noora on asunut Azoreilla ja opastanut pohjoismaalaisia turisteja Sao Miguelin saarella. Kuulostaa unelmatyöpaikalta. Noora nyökkää hymyillen. Hän nauttii saaren rauhallisesta rytmistä ja ystävällisyydestä, joka tarttuu matkailijoihinkin. Useista tulivuorista syntynyt kumpuileva saari riippupilvineen on häkellyttävän kaunis. Saarelle suuntaavat turistit eivät ole tyyppillisiä etelänmatkaajia, sillä Azoreilla ei voida taata auringonotto-kelejä. Rantalomien sijaan matkailijat hakevat luontoelämyksiä, osa omatoimimatkailijoina.

Ensivaikutelma vihreästä saaresta on kuin isoäidin ympäriinsä räjähtänyt kukkapenkki, jonka karkulaiset vapaudesta riemuiten vierivät pitkin niittyjä. Lapsuudenmuistojen eksoottiset atsaleat, hortensiat ja krysanteemit levittäytyvät kaupungin ulkopuolisille jättömaille palatakseen välillä katujen reunoille vilkuttamaan ohikulkijoille. Koristekrassit vyöryvät oranssin keltaisina tienvierillä, asteekkien pyhä kasvi “päivänsini” kiipeää tumman violettina puiden varsilla ja kalliojyrkänteitä verhoavilla juurakoilla.

Azoreilla kasvaa kaikki 

Azorit ovat puutarha-intoilijan päiväuni, jossa tuhannet eri muuttoaaltojen mukana tuodut vieraslajit ja niiden alalajit täydentävät paratiisimielikuvaa tuoksuineen ja väreineen. Kotoperäinen kasvisto on saanut väistyä kukkaloiston ja eksoottisten puiden tieltä. Muutos on ihmisen aikaansaama: saaria käytettiin kolonialismin aikana uusien kasvien kauttakulkupaikkana ja koealueena. Noora kertoo: Azoreilla kasvaa kaikki mitä sinne on istutettu. Japanilainen havupuu Sigu on vallannut vuorenrinteet puukanervilta ja mustikkapensailta, Himalajan tuoksuinkivääri on levittäytynyt aluskasvina kaikkialle ja hottentotti-viikuna peittää vahvoilla varsillaan hentoa rantakasvillisuutta alleen. Jos on kiinnostunut alkuperäisluonnosta, kannattaa valita retkikohteeksi jokin muu Azorien yhdeksästä saaresta ja kavuta yli tuhannen metrin korkeuteen, eli sinne missä eksoottiset kasvit eivät enää viihdy. 


Merenalainen paratiisi keskellä Atlantin valtamerta

Tulivuorien sylkemät laavakentät ja tuhka ovat tarjonneet vaeltaville siemenille hedelmällisen kavualustan. Tulivuorien vedenalaiset jyrkänteet puolestaan piilottelevat vertaansa vailla olevaa luonnon monimuotoisuutta, joista valtameriemme nomadit, sinivalaat, kaskelotit ja lahtivalaat ovat löytäneet ravinteikkaan ja suojaisan levähdyspaikan. Valaat vaeltavat päiväntasaajan lämpimiltä lisääntymisalueiltaan pohjoisen viileyteen pysähtyen puolimatkassa ikiaikaiseen merikievariinsa Azoreilla. Tosin lahtivalaiden, joukossa kantavia emoja, pitkä vaellus pohjoiseen saattaa päätyä katastrofiin: norjalaiset metsästävät edelleen lahtivalaita kehittämällään harppuunalla, jonka pää räjähtää valaan sisuksissa. Kaskelotti-urokset saavat laiduntaa rauhassa Norjanmerellä, mutta Fär-saarilla teurastetaan vuosittain pallopäävalaita. Perinteiden vuoksi.

Perinne elää muutoksesta: 

valaiden metsästyksestä valaiden tarkkailuun

Azorit on malliesimerkki siitä, miten perinne elää muutoksesta synnyttäen hyvinvointia. Perinteikkäästä ja taloudellisesti merkityksellisestä elinkeinosta, valaiden metsästyksestä, kehittyi nopeasti uusi perinnejatkumo, valasturismi, samaan aikaan kun vaatimukset valaiden metsästyksen lopettamiseksi maailmalla kiihtyivät. Kaskelottien tutkijat olivat perustaneet Azoreille tukikohtansa jo 80-luvun alussa ja tottuneet tekemään yhteistyötä valaanmetsästäjien kanssa. Vanha yhteistyö oli uuden perinteen pohjana ja valaanmetsästäjät avustivat valastarkkailuun siirtymisessä, sillä heidän tietotaitojaan tarvittiin. Valaiden metsästys oli Azoreilla perustunut maalta käsin tehtyyn tähystykseen ja valaiden reittien sekä käyttäytymisen tuntemukseen. Tähystyskopit kunnostettiin palvelemaan uudenlaista valastarkkailua ja nyt Sao Miguelin kopeissa päivystää jatkuvasti kolmesta neljään tarkkailija-tutkijaa, jotka ilmoittavat radiopuhelimitse valaiden sijainnit matkailuyrittäjille.

Futurismo on Sao Miguelilla paikallinen valassafareja järjestävä pioneeri-yritys. Futurismo toimii yhteistyössä tutkijoiden kanssa ja valasmatkojen oppaat ovat meribiologeja. Heidän esitteessä luvataan 98% varmuudella nähtävän valaita. Delfiinit ovat myös pieniä hammasvalaiden heimoon kuuluvia olentoja, joita matkailijat kertovat nähneensä myös hotellien ikkuinoista. Jos valaita ei näy, valasturistit saavat rahansa takaisin. Azoreilla elää ympärivuotisesti kymmeniä valaslajeja. Kaskelottien ja lahtivalaiden lisäksi voit tavata erilaisia delfiinejä, miekkavalaita, sillivalaita, sinivalaita.

Maailman suurin hengitys


Ensimmäinen aamu Sao Miguelissa valkenee aurinkoisena ja tyynenä, joten suuntaamme
heti satamaan, sillä aamusafarit ovat kuulemma parhaimpia. Pilvet jäävät Azorien ylle ja merellä tarvitaan korkeita suojakertoimia. Parvena ruokailevat keltanokkaliitäjät paljastavat delfiinien sijainnin. Linnut käyttävät hyväkseen valaiden kykyä piirittää makrilliparvia. Veneen moottori vaikenee ja pian ympärillä ui sulavaliikkeisiä keltakylkisiä delfiinejä. Matkan takuu on täyttynyt. Jatkamme retkeä avomerelle, sillä tarkkailuasemista on kerrottu liikkeellä olevan sinivalaita. Kaukana horisontissa sinertää Sao Maria. Hieraisen silmiäni, kun ohitse lipuu merenneidon tiaraa muistuttava, auringossa kimmeltävä läpikuultavan värikäs otus. Portugalin sotalaiva. Outo nimi kaunokaisella, mutta se onkin hengenvaarallisen myrkyllinen.

Pian kuuluu innostunut huuto “there”! Erotamme suihkun, maapallolla suurimman koskaan eläneen olennon hengityksen, joka kohoaa jopa 20 metriin. Kellumme sammutetuin moottorein kahden sinivalaan lähietäisyydellä, aistien niiden keuhkoista purkautuneen kostean ilman. Yksin valaan hengitysaukko on valtaisan kokoinen. Välillä olennot pyörähtävät rauhallisesti syvyyksiin, pinnalla viipyy hetken pyöreä selkä ja pieni selkäevänystyrä. Sukellettuaan valas jättää vedenpintaan pitkäksi aikaa “jalanjäljen”, peilityynen soikion muotoisen alueen. Sinivalaan ollessa veden alla, aivan pinnan tuntumassa, se hohtaa ympäröivää merensineä sinisempänä, lähes turkoosina, josta se on saanut nimensä sinivalas. Itse valas on väritykseltään harmaa. Ensimmäisen suihkun näkemisen aiheuttama riemu muuttuu olentojen läheisyydessä lähes hartaaksi tunnelmaksi. Hengitämme sinivalaan ilmaa, annamme merituulen kuivata kostuneita silmäkulmia.

Seuraavana päivänä kellumme kumiveneessä ympärillämme kaskelottiperheitä. Azoreilla noudatetaan tarkoin säädeltyä etiikkaa: valaita ei saa häiritä, niitä ei ajeta takaa ja lähestymiseen on tarkat säännöt. Kiikaroiva oppaamme kertoo äidin imettävän poikastaan. Kaskelottien matrilineaariset yhteisöt viihtyvät paratiisiissaan, isöäidit tyttärineen ja lapsenlapsineen. Valaiden valkoiset väriläiskät kertovat niiden kuuluvan samaan sukuun. Isät vaeltavat pohjoiseen. Kaksi naarasta päättää suunnata luoksemme vain lipuakseen ohitsemme rauhallisesti puhaltaen, veneen kylkiä lähes viistäen. Kaskelotti valmistautuu sukellukseen, onnekkaat valasturistit ikuistamaan pyrstöevän heilahduksen.





kainalojuttu, jota ei julkaistu tilanpuutteen vuoksi:

Azorien maineikkaat Moby Dick´n pyytäjät

Azoreilla käytettiin perinteiseen valaanmetsästykseen kanoottimaisia, purjein sekä airoin varustettuja avoveneitä sekä käsiharppuunoita. Massiivinen valaanpyynti levittäytyi Azorien vesille kun amerikkalaiset pyytäjät etsivät valaita kaukana kotivesiltään ja tarvitsivat välivarastoja saaliilleen sekä varusteilleen. Azorilaispyytäjät olivat taitavien, kovaan merenkäyntiin tottuneiden merenkulkijoiden maineessa, jotka tunsivat meriluonnon oikut ja olennot. Pian azorilaisia palkattiin harppuunamiehiksi amerikkalaisiin valaanpyyntialuksiin. Elinolosuhteet Azoreilla oli kovat ja valaanpyynnistä tuli 1800-luvun puoliväliin mennessä merkittävin elinkeino Azorien saarilla. Harppuunamiehet viettivät pitkiä aikoja merillä ankarissa oloissa, satamaan saavuttiin vasta kunnes aluksen ruuma oli täynnään valasöljytynnyreitä. Esimerkiksi vuonna 1948 pyydettiin Azorien vesiltä 700 kaskelottia. Kaskelottien metsästystä helpotti niiden empaattinen luonne: yhden lauman jäsenen jäätyä harppuunan jatkeeksi, muut yrittävät auttaa sitä loppuun saakka. Kaskelotit tapettiin lähes sukupuuttoon niiden pääkopassa sijaitsevan valtavan öljymäärän takia. Yhdestä kaskelotista saattoi saada kahdeksan tynnyriä öljyä, ja kysyntä oli suurta teollisen vallankumouksen voiteluaineiksi ja kasvavalle kosmetiikkateollisuudelle.


AZORIT faktaa

-Azorit ovat Portugalille kuuluva yhdeksän saaren autonominen alue, jonka portugalilaiset löysivät 1400-luvulla.
-Löytöretkeilijät antoivat saarille nimen Azores, “kanahaukat”. Myöhemmin osoittautui, että saarten yllä viihtyvät haukat ovatkin hiirihaukkoja, mutta nimi säilyi. Tosin 1300-luvulta peräisin olevissa kartoissa on saaret merkitty nimellä Azules, “siniset”.
-Azorit sijaitsevat Atlantin keskiselänteellä ja ovat merenpohjasta mitattuna osa maailman korkeimpaa vuoristoa. Saaret sijaitsevat n. 1500 km Lissabonista länteen ja noin 3500 km Amerikan mantereesta.
-Azorit ovat vulkaanisesti aktiivista aluetta ja myös maanjäristysaluetta sijaitessaan Euraasian, Amerikan ja Afrikan mannerlaattojen liittymäkohdassa.
-Kaikki saaret ovat vulkaanista alkuperää ja varsin nuoria: Azorien vanhin on vasta noin 5 miljoonaa vuotta vanha, nuorin Pico vastasyntynyt 50 000 vuotias.
-Viimeinen tulinvuorenpurkaus on ollut vuonna 1958 kestäen yli vuoden. Tuona aikana noin ⅓ Azorien väestöstä lähti siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.

-Azorien pääsaari on Sao Miguel, lempinimeltään “vihreä saari”. Pääkaupunki on Ponta Delgada.
-Sao Miguelin saarella on yhtä paljon lehmiä kuin asukkaita, eli n. 240 000.
-Sao Miguelin pääelinkeinot ovat karjatalous, matkailu ja kalastus. Verkkokalastus on Azoreilla kielletty ja tonnikalaa pyydetään perinteisillä bambuongilla.
-Azorit ovat ainoa paikka Euroopassa jossa viljellään ananasta ja teetä, myös luomuna.

-Azorit ovat maailman valasrikkaimpia alueita. Valasturismi on merkittävä elinkeino. Picon saarella se on pääelinkeino.
-Azorien ensimmäinen valasturismiin perustuva yritys syntyi Picon saarelle, heti kansainvälisen valaidensuojelu-moratoriumin astuttua voimaan 1987.
-Valaiden tarkkailu ja siihen yhdistyvä matkailu tuo tuloja jo yli 40 maassa. Azoreilla käyvät valasmatkailijat tuovat runsaamman elinkeinon saarille kuin valaiden pyynti ja myynti aikoinaan.

-Matkatoimisto Hispanialla oli maanantaisin charterlento Finnairilla Sao Miguelille.  Azoreille voi lentää Lissabonin kautta.