Hyljeksityt. Outcasted.
15.2-31.3.2013
 |
| Pinnan alla. Underneath. |
Hylkäämme ja hyljeksimme, meillä jokaisella on hylkynä olemisen kokemuksia.
Hyljeksimme luontoa, varsinkin niitä olentoja, joiden kanssa jaamme yhteisiä resursseja, ravintoa. Jaamme myös näiden olentojen kanssa ongelmamme: aaltovoima hiertää kivissä muovijätteemme pienen pieniksi partikkeleiksi, myrkyllisiksi ainesosiksi, jotka rikastuvat ravintoverkostossa hylkeisiin, kaloihin ja takaisin ihmiseen. Muoviperäiset ympäristömyrkyt aiheuttavat olennoille vakavia vaurioita, hitaasti ja huomaamattomasti.
Pohjoisella pallonpuoliskolla on tarinaperinne, joka on parhaiten säilynyt Skotlannissa: selkie-tarinat. Selkie on olento, joka on ollut hylje ja muuttunut ihmiseksi -ja päinvastoin. Kreikasta on löytynyt myös hauta, jossa nuoren naisen viereen on haudattu hylje - selkie-puoliso?
Toivon teosteni avaavan keskustelua mertemme susista, hylkeistä, uusista näkökulmista: yhteiselon, kulttuurin ja tarinoiden rikkaus? Ja ne muoviroskat...
Veistokset on tehty hylätyistä materiaaleista, roskista ja löydöistä:
1. Pinnan alla, 2013. Tekstiili, metalli, paperi, sideharsokipsi, lasten hylkäämät muovilelut.
2. Helgoland Pyhämaa, 2012. Valokuva canvakselle, punainen lanka.3. Tuntematon selkie 2012. Tekstiilit, metalli, paperi.
4. Isoäiti, 2012. Tekstiilit, metalli, paperi, punainen lanka.
5. Muotokuvia, 2011. Valokuvia hylätyissä kehyksissä.
6. Ryijykuutti, yhteisteos, 2013. Puno oma kuteesi verkkoon! Ryijytekniikka on syntynyt ainakin tuhat vuotta sitten, ehkä siitä oivalluksesta, että elävä eläin on ravokkaampi yhteisölle (ja ekosysteemille) kuin kuollut eläin. Ryijy matkii eläimen turkkia.
