LÄHILUONTOMATKAILUA JA
VALAIDEN TARKKAILUA VIENAN MERELLÄ
Lähiluontokohteeksi kelpaa tänä päivänä, lento- ja kaukomatkailun ollessa arkista kansanhuvia, vuorokauden junamatkan päässä oleva ainutlaatuinen Solovetskin saaristo. Vienanmeren valaiden tarkkailuasemiin pääsee Pietarin kautta Murmanskiin kulkevalla junalla. Jo yhteysalukselta Vienan Kemistä Solovetskiin on ensimmäinen mahdollisuus nähdä hetkiä maitovalaiden elämästä. Solovetskin saarella on erityinen Belugii-niemeke jonka mataliin rantavesiin maitovalas-yhteisöt ovat vaeltaneet vuosikymmeniä toteuttamaan tuttua rituaalia: leikkien ja laulaen, tiiviissä laumassa pyörien ja kierien hiekkaiseen merenpohjaan ja takaisin pintaan.
Maitovalaiden elinpiiriä ovat Pohjoisnavan ympäristön arktiset kylmät sekä lauhkeat vedet joissa maitovalaat vaeltavat vuodenaikojen mukaan jopa satojen yksilöiden laumoissa. Jäiden jo hyvän aikaa lähdettyä maitovalaat saapuvat Vienanmeren (White Sea, Beloe More) lämpimille vesille lahdenpoukamiin ja jokisuistoihin synnyttämään, syksyllä taas palatakseen jäiden sekaan Jäämerelle osaksi suuria laumoja.
Kuolan niemimaalla ja Vienanmeren Arkangelin alueella maitovalaita on viimeksi metsästetty minkin ruuaksi. Synnyttämään tulleita maitovalaita metsästettiin Äänisjoella vielä 1960-luvulla. Nykyään Venäjän lait kieltävät nk. kaupallisen valaiden metsästyksen, mutta Itä-Siperiassa on "perinteisiin perustuva" maitovalaiden kiintiömetsästys sallittua (500 yksilöä/vuosi). Maitovalas kuuluu lainsuojattomiin pienvalaisiin sarvivalaiden ohella, joiden metsästystä IWC (International Whailinc Comission) ei säätele.
Solovetskin saari tarjoaa ekologisen ja eläinystävällisen mahdollisuuden tarkkailla valaita mantereelta käsin. Valasturismin kritiikki kohdistuu usein juuri veneiden ja kaukoluotaimien käyttöön jotka häiritsevät valaiden omaa kaikuluotausta, kommunikointia ja suunnistusta. Maitovalas on arktisista valaslajeista yleisin, mutta sen tarkkaa lukumäärää ei tiedetä. Vienanmeren alueella niitä arvioidaan olevan noin tuhat yksilöä. Lähes lumivalkoinen kooltaan suhteellisen pieni maitovalas kuuluu sarvivalaiden heimoon. Keväällä syntyvät poikaset säilyvät harmaina aina 5-10 ikävuoteen asti. Urokset tulevat sukukypsiksi vasta 9 vuotiaana, naaraat 5-7 vuotiaana, ilmeisesti samaan tahtiin harmaan värin muuttuessa valkoiseksi. Maitovalas voi synnyttää joka toinen tai kolmas vuosi ja imettää heti syntymästään uimataitoisia poikasiaan miltei kaksi vuotta. Maitovalaat voivat elää jopa 40 vuotta, joka on myös luonnonkansojen keskimääräinen elinikä.
Paikallisen oppaan mukaan urokset saapuvat Solovetskin saaristoon lähes aina 10. kesäkuuta ”tarkastusmatkalle”. Jonkin ajan kuluttua tulevat naaraat. Ei tiedetä miten urokset viestittävät naaraille vai onko naaraiden synnytysten jälkeinen vaellusreitti periytynyt maitovalas-äideiltä tyttärille. Vienanmerellä urokset pysyttelevät ulompana omina yhteisöinään, mutta käyvät välillä leikkimässä ja parittelemassa naaraiden laumoissa. Maitovalas voi paritella kantavanakin ja uusi hedelmöittynyt munasolu jää odottamaan vain sopivaa kiinnittymisen hetkeä. Solovetskin saariston alueella elää kolme erillistä laumaa: pohjoinen, keskimmäinen ja eteläinen. Belugii-niemekkeen tarkkailuaseman luona viihtyy keskimmäiseen laumaan kuuluvat yksilöt.
Maitovalaita sanotaan puheliaiksi ja ne ovatkin valaista ainoita, joka ääntelevät myös pinnan päällä ollessaan. Rantakiviltä oli vaikea kuulla niiden ääniä aaltojen loiskeen ja tuulen huminan seasta. Jos kääri korvat kuuntelusuppiloiksi, saattoi äänimaisemasta erottaa mielikuvan seireenien laulusta. Maitovalaiden laajan äänialan ja monipuolisen laulannan vuoksi niitä kutsutaan myös merten kanarialinnuiksi. Joskus ääntely on niin voimakasta, että sen voi kuulla jopa laivan rungon läpi. Osa ääntelystä on kaikuluotausta, ympäristön tutkimista. Maitovalaan erikoinen pyöreäotsainen ulkonäkö, lyhyt nokka ja suuri otsakumpu eli meloni, liittyy kaikuluotausmekanismiin. Maitovalas pystyy muokkaamaan öljyä sisältävää meloniaan tarpeen mukaan pallomaisesta pitkulaiseksi kohdistaessaan lähettämiään äänitaajuuksia.
Tarkkailimme valaita kolmena perättäisenä aamuna Belugii-niemekkeeltä, jonne pääsi vain laskuveden aikaan, ja näin tarkkailu oli rajoitettu vuoroveden rytmiin. Rannan tuntumassa ilotteli parhaana aamuna 20-25 aikuista ja lasta, joka on tavallisen maitovalasyhteisön koko. Oppaamme mukaan nuoret äidit käyvät ulapalla ruokailemassa vanhempien naaraiden jäädessä hoitamaan tyttäriensä lapsia ja valvomaan oppaan sanoin ”diskoa”. Ja siltä se näyttikin: siniharmaan nuoriso-osaston ryhmässä tiivistyi ilonpito riehakkaaksi loiskeeksi kuperkeikkoineen, selälle heittäytymisineen ja pyrstönheilautuksineen. Valkeiden isoäitien rauhalliset pyörivät selät sekä ”hymyilevät” päät tarkkailemassa merenpäällistä ympäristöään viestivät lauman elinvoimasta ja elämänkokemuksesta. Maitovalailla on hyvin joustavat selkänikamat ja niskalihakset, jonka ansiosta ne kykenevät kääntämään päätä liikuttamatta koko kehoaan, mikä lisää niiden liikkeiden inhimillistä vaikutelmaa. Se, miksi valaat saapuvat aina näille samoille merenalaisille hiekkasärkille, on arvailujen varassa. Syiden arvailut ovat lasten hoidosta synnytyksestä toipumiseen ja ihon hoitoon sekä loiseläinten karkotuksesta huvin-vuoksi-toimintaan.
Maitovalaat uivat yleensä hitaasti. Siksi niiden verkkaisesti pintaan hengittämään nousevaa valkeaa selkää on helppo seurata yhteysaluksiltakin. Ne eivät sukella yleensä kovin syvälle, mutta pystyvät helposti sukeltamaan jopa 450 metrin syvyyteen. Yhtenä iltana seurasimme maitovalaita etäältä veneestä. Sattumalta venettämme kohden ja aivan vieritse ui kaksi valkoista aikuista maitovalasta poikasineen. Toinen kantoi pikkuistaan selässään, sillä vastasyntyneet poikaset eivät vielä kykene pysymään aikuisten uintivauhdissa mukana. Nuorten maitovalaiden on nähty kantavan erilaisia esineitä, kalaverkkoja, puunkappaleita ja jopa pääkalloa. Tämä on tulkittu poikasten kanto-harjoitteluksi. Toisinaan maitovalasäidin menettäessä poikasensa hän saattaa kantaa korvikkeena vaikka venepoijua. Valaat ovat ainoita nisäkkäitä ihmisen ohella joiden naarailla on vaihdevuodet. Naaraat elävät useita vuosia hedelmällisen iän yli ja osallistuvat tällöin jälkeläisten hoitoon. Valaiden vaihdevuosia on tutkittu maitovalaiden tavoin hyvin sosiaalisilla pallopäävalailla.
Oppaamme mukaan Solovetskin valaskanta ei ole lähivuosina ainakaan kasvanut, sillä vastassa ovat ekologiset rajat: ravintoa on riittämiin juuri tämän suuruiselle populaatiolle. Maitovalaat ovat nokkelia saalistajia ja pyytävät ravinnokseen monipuolisesti noin sataa erilaista mereneliötä ja kalalajia: mm. tursaita, kalmareita, katkarapuja, krilliä ja simpukoita. Maitovalaita, kuten muitakin valaita, uhkaa kuitenkin katoaminen maailman merten muuttuessa ihmiskunnan likaviemäreiksi. Arktisten valaiden luontaisia uhkia ovat miekkavalaat ja jääkarhut, ihmisten aiheuttamia uhkia ympäristömyrkyt, ilmastonmuutos sekä uudelleen päätään nostava taloudellinen kiinnostus valaanmetsästykseen. Siksi valastarkkailuturismia pidetään erittäin tärkeänä osana valaiden suojelutyötä.
Tapasin Solovetskissa moskovalaiset äidin ja tyttären. Tytär opiskelee Moskovassa peruskoulun opettajaksi. He olivat tulleet muiden venäläisten turistien tavoin tutustumaan Solovetskin saaren luostariin, luontoon sekä muinaishistoriaan jatulintarhoineen ja viettäneet saarella 9 päivää. Heidän mukaansa kyseessä on moskovalaisille erittäin epätyypillinen lomakohde. He ihastelivat rannoilla runsain määrin pää pinnalla kelluvia partahylkeitä, mutta eivät olleet koskaan kuulleet beluhasta (maitovalas venäjäksi)! Saatikka että olisivat tienneet valaiden tarkkailumahdollisuudesta Solovetskin saarella! Tytär oli kuullut yleisesti valaista ja valaiden suojelusta ja arveli sanan beluha tarkoittavan valkeaa kuuttia. Maitovalas on useilla kielillä beluga, mutta venäjäksi sana tarkoittaa sampea. Valasturistit tulevat Solovetskille lähinnä Suomesta ja muualta Venäjän lähialueilta. Meidän kanssa samaan aikaan oli ukrainalainen luontomatkailu-ryhmä tarkkailemassa valaita. Yksi oppaistamme, moskovalainen toimittaja-opiskelija, sanoi pelkäävänsä turismin ryöstäytyvän valaiden kannalta kielteiseen suuntaan, koska kaikki turistit eivät osaa käyttäytyä. Myös veneilyä valaiden ympärillä on haluttu Solovetskissa rajoittaa (toisaalta ei ole sopivia veneitäkään) ja omatoiminen, ilman paikallisen luostarimuseon opasta, seitsemän kilometrin kävely Belugii-niemen tarkkailuasemalle on kiellettyä. Tämä on helppo ymmärtää. Mutta Euroopan viimeisten maitovalaiden metsästykseen on myös Venäjällä paineita ja selitys on tuttu: koska ne pyytävät samoja kaloja kuin ihmiset. Vienanmeren maitovalaita on myös pyydystetty myytäviksi ulkomaisiin akvaarioihin. Valaiden tarkkailumatkojen kehittäminen ja organisoiminen Solovetskista käsin yhteistyössä venäläisten valastutkijoiden kanssa voisi parhaimmillaan tarjota vaihtoehtoisen elinkeinon muuten köyhään Vienan karjalaan ja Arkangeliin kuuluvaan Solovetskiin – ja myös suositun ja eksoottisen lähiluonto-matkailukohteen niin venäläisille kuin suomalaisille matkailijoille.
Tuula Nikulainen (julkaistu Salon Seudun sanomissa 23.8.2009)
Matkan järjestäjä: Kon-Tiki-Tours
