VALASTURISMI ja MEREN POHJAAN VAJONNUT AURINKO
Valasturismi yhdistää valaiden suojelun, matkailun sekä paikalliselinkeinojen kehittämisen – ja on myös onnistunut siinä. Valaiden tarkkailusta on kehkeytynyt mittava maailman laajuinen turismin haara, jonka tavoitteena on ollut peitota valaiden metsästyksestä saatava taloudellinen hyöty kehittämällä valaiden tarkkailusta kannattavaa liiketoimintaa. Varsinainen valaiden tarkkailuun keskittynyt turismin muoto alkoi 1955 Californian etelärannikolta leviten eri puolille maapalloa yleisen valaanmetsästystä vastustavan liikehdinnän myötä. Nykyään valasturismia harrastetaan 119 eri maassa ja alueella. IFAW:in (International Fund for Animal Welfare) kesäkuussa 2009 julkaiseman maakohtaisen valasturismiraportin yhteenvedon mukaan vuoden 2008 valasturismiin osallistui 13 000 000 ihmisiä ja koko valasturismin taloudellinen tuotto oli reilut 2 miljardia euroa. Silti useat maat, kuten Japani, Islanti ja Norja jatkavat valaiden metsästystä kaupallis-tieteellisin perustein. Miksi joidenkin maiden talouksien näkökulmasta kuollut valas on arvokkaampi kuin elävä?
Valaanliha ei ole kelvollista ravinnoksi korkeiden ympäristömyrkkypitoisuuksien vuoksi. Valaan elopainosta suurin osa on rasvoja ja öljyä, jotka ovat olleet perinteisen teollisen valaanmetsästyksen päätuotteet. Traania ja valaanpääöljyä (valaiden kaukoluotain-elimen sisältämä öljy) ei mainita nykyisen nk. tieteellisen valaanmetsästyksen perusteluissa. Kemian- ja öljyteollisuudella on todennäköisesti kiinnostus raaka-ainetta kohtaan, joka sisältää maailman yhden pisiimmistä ja stabiileimmista molekyyliketjuista. Molekyyliketjulle löytyy sovelluksia syntetisaation sekä polymerisaation kautta. Valaanpäävaha-nimike löytyy myös Suomen tulliluettelosta numerolla 1521 sekä spermaceti EU:n tullivapaiden maataloustuotteiden listalta. Valaan öljyistä erotetut vahat ja esterit sisältävät ainutlaatuisia ominaisuuksia joita ei kyetä korvaavilla tai keinotekoisilla aineilla jäljittelemään. Valaiden öljyjen ja rasvojen sisältämät arvokkaat yhdisteet todennäköisesti päätyvät erilaisten synteettisten materiaalien ja voiteluaineiden raaka- ja lisäaineiksi, kun tavoitellaan stabiileja rasvayhdisteitä huippukylmiin tai kuumiin oloihin tai kun tarvitaan hydrauliikkaöljyltä korkeaa paineen sietoa tai rasvojen molekyylirakenteilta säteilyn kestävyyttä. Tarpeita löytyy ainakin sota-, avaruus- ja ydinteknologiasta.
Meren pohjaan vajonnut aurinko
Valasturismissa on paljon kehittämisen varaa. Harvoilla tarkkailupaikoilla on yleisölle tarjolla tietoa valaiden merkityksestä merten ekosysteemille ja meriluonnon monimuotoisuudelle. Valaat lisääntyvät hitaasti, elävät suhteellisen pitkän elämän ja kuolleina painuvat merten syvyyksiin. Suurten valaanruhojen hajoamisprosessi kestää vuosikymmeniä. Tutkijat löysivät 70-luvun lopulla fotosynteesin rinnalle toisen yhteyttämisen muodon, kemosynteesin, jossa lehtivihreättömät bakteerit pystyvät yhteyttämään hiilidioksidia saamansa kemiallisen energian avulla – eli yhteyttämään ilman auringon valoa. Hitaasti mätänevissä ja hajoavissa öljyisissä valaanruhoissa syntyy kemosynteesi, josta vapautuu energiaa, kun yksinkertaiset epäorgaaniset aineet, ruhosta vapautuvat rikki- ja typpiyhdisteet sekä metaani, hapettuvat. Kemosynteesiä hyödyntävät mikrobit ja arkkieliöt, joita on löydetty merenpohjan kuumien lähteiden läheltä ja valaiden ruhoilta. Kemosynteesin uskotaan olevan eliöiden varhaisin energiantuotantomenetelmä ja kuollut valas on kuin mereen vajonnut aurinko. Näin valasauringot yhdessä merten syvyyksien mustien savuttajien kanssa muodostavat meriluonnon ja koko planeetan monimuotoisuutta ylläpitävän ekologisen verkoston. Teollinen valaiden metsästys on tehnyt mittaamattoman aukon tähän verkostoon ja samalla luonnon monimuotoisuudelle. Mutta valasturismin myötä on syntynyt vilpittömästi valaisiin rakastunut miljoonapäinen fanijoukko ja vapaaehtoinen valaiden suojelija-kaarti.
Tuula Nikulainen
