12. marraskuuta 2010

Pitää tuntea mielihyvää onnistuakseen jäsentämään ja ymmärtämään ympäröivää maailmaa.

Gentle Action 

Habitaatti: Rauno Lauhakangas, Tuula Nikulainen, Heike Vesters, David Rothenberg


Valastutkija Heike Vesters

Sain taiteilijakutsun osallistua  Gentle Action-tapahtumaan Norjassa. Tehtävänäni oli visualisoida habitaatti, jossa kanssani näyttelyn ajan työskentelisi valastutkija Heike Vesters, muusikko-kirjailija David Rothenberg sekä fyysikko Rauno Lauhakangas . Paikka oli Kunstnernes Hus keskellä Osloa, kolmikerroksinen jyhkeä funkkistalo avarine galleriatiloineen. Tapahtuman kuraattorit, Eva Bakkeslett ja Anne Jortveitt, olivat ideoineet formaatin joka koostui erilaisita habitaateista. Habitaatit olivat luovia alustoja joiden päälle syntyi taiteilijoista sekä tieteilijöistä eli habitaatin "asukkaista"  sekä yleisöstä  "sosiaalinen veistos" (social sculpture).  Kuraattorit olivat kutsuneet intuitiotaan käyttäen kuhunkin habitaattiin visuaalisen taiteilijan sekä muita taitaja-tietäjiä valitsemiensa teemojen  mukaan. Oman habitaattini teema keskittyi valaiden ja ihmisten väliseen kommunikaation, valaiden lauluun, ääntelyyn ja valaskulttuurien uhanalaisuuteen. Taiteilija-kuraattoreiden intuitio toimi loistavasti: olin innoissani valas-aiheesta ja työskentelystä yhdessä valastutkija Heike Vestersin kanssa.
Muusikko ja fil. professori David Rothenberg
Vanhin tyttäreni, Saana Isojunno, on myös valastutkija - joten valaat ja valaiden kulttuurit ovat paitsi lähellä sydäntäni, valaisiin liittyvät moninaiset aiheet ovat olleet lähes aina perheessämme esillä. Heiken ja minun lisäkseni habitaatin vakioasukkaita olivat professori ja muusikko David Rothenberg  sekä fyysikko-valasaktivisti Rauno Lauhakangas.

Fyysikko ja valasaktivisti Rauno Lauhakangas

Habitaatti keräsi paljon paitsi yleisöä, luonnonsuojelijoita, sekä kouluryhmiä, myös muita valasaktivisteja ja -tutkijoita. Rakensin habitaatin valkeaan canvaksen peittämän jurtan sisään, joka toimi oivalisena kaikupohjana valaan lauluille - kuin valaan vatsa tai hammasvalaiden ja delfiinien pyöreä vahan täyttämä kaikuluotain pääkoppa.
Jurtta ja valaanlaulu veti puoleensa runsaasti kuulijoita. Kuvassa mm. syväekologi David  Peat


Heiken, Davidin että Raunon esitelmät sekä keskustelut heidän kanssaan  ihmisen ja valaan välisestä vuorovaikutuksesta on saanut minut jälkeen päin pohtimaan laulamisen ja runojen merkitystä laajemmin oman kokemuksen sekä suomalaisen runonlaulu-tradition konteksteissa. David Rothenberg on kirjoittanut kaksi mielenkiintoista kirjaa aiheesta: Why birds sing  sekä Thousand Mile Song; Whale Music in a Sea of Sound.

Miksi me laulamme?


Miksi me laulamme? Runonlaulajien jälkeläisinä vastaamme sen pitempää pohtimatta Larin-Kyöstiä lainaten: "En tiedä, miksi laulaa lintunen ja miksi jyräjääpi ukkonen. Vaan itse tiedän siksi laulavani, kun sävelet soivat rinnassani!" 
tai näin:

Miksikä laulan? Nyt tiedän jo senki:
Laulu kun sieluhun voimia saa.
Laululla tenhon on voimainen henki,
Riemut ja tuskat se ain’ tasoittaa. –
Ääneni vaikk’ ompi kuuluton, räivän,
Laululla riemuiten ain’ alan päivän’,
Ukkoa Tuonelankin
Laululla tervehdin!  
Vieno 
(C. Edv. Törmänen 1855–1880)
Miksi lintu laulaa? Miksi ryhävalas laulaa?
-vai soittaa?





Viimeaikaiset tutkimukset ovat Rauno Lauhakankaan mukaan osoittaneet linnun laulaessaan tuottavan dopamiinia aivoihinsa. Dopamiini on hormoni, joka saa ihmiset tuntemaan mielihyvää. Dopamiini on nk. kaksisuuntaisesti vaikuttava mielihyvähormoni: toisaalta se rauhoittaa, toisaalta se piristää. Minulle on ollut riemustattava tieto se, että oletettavasti dopamiini aktivoi meitä jäsentämään kaoottista ympäristöä  havainnoimalla,  arvioimalla ja suunnittelemalla. Toisin sanoen mielihyvä-hormoninvirtaus on avain elinympäristömme kaikkinaiseen ymmärtämiseen. Tämä ymmärrys taas johtaa rauhoittumiseen ja tasapainoon ympäristön kanssa joka puolestaan saa aikaiseksi mielihyvän tunteita, tyytyväisyyttä. Laulu, laulettu runous, soitto ja tanssi ovat avaimia dopamiinivirtauksen aikaansaamiseksi! Todennäköisesti myös lintu laulaa mielihyvästä, sydämen kyllyydestä elinympäristön hallintaan.

Perinteisesti eläimen laulua on selitetty joko vastakkaisen sukupuolen houkuttelulla, urosten keskinäisellä kilpalaulannalla tai reviirin merkkaamisena - soitimella eli soittamisella. Mielenkiintoista minusta että äidinkielestämme puuttuu musiikki ja musiikin tuottaminen on soittamista (eikä pelaamista). En tiedä pitäisikö valaan laulua kutsua soitoksi vai lauluksi....

Ryhävalaan laulu, joka "löydettiin" vasta 60-70-lukujen taiteessa "Kylmän sodan satona" yhdysvaltalaisten sukellusveneiden vakoillessa venäläisiä: merkillinen äänien jatkumo , joka ei voinutkaan olla lähtöisin vihollis-sukellusveneestä, taltioitiin nauhalle. Samantien valkeni äänen alkulähteeksi suurikokoinen valas, ryhävalas.  Laulua ei ensin haluttu julkaista, koska pelättiin valaanmetsästäjien näin kykenevän paikallistamaan valaita äänen perusteella. Ryhävalaan laulun julkaiseminen 70- luvun alussa sai aikaan valtaisan valaiden suojeluun tähtäävän ympäristöliikkeen - nykyisten ympäristönsuojeluliikkeiden äiti oli näin valaan laulula synnytetty. Tarkempi ryhävalaan laulun analyysi on osoittanut, että kyseessä on todellakin laulu, jossa on toistuvia säkeitä, jaksoja ja rytmi ja joka myös muuntuu samalla yksilöllä vuosien kuluessa. Kuin runonlaulajia  ja runonlaulua  hihkuu vanha folkloristi! Laulu on sanojen runoutta, soitto on ääneen runoutta...

David on soittanut klarinettia yhdessä useiden valaiden kanssa ja kokenut valtaisia onnen hetkiä kun ilmeinen vuorovaikutus kahden soittajan tai soittajan ja laulajan välille on syntynyt. Yhteisen soittosession järjestäminen ja sen vielä suunnitellusti onnistuminen vaatii, kuten arvata saattaa, satojen tuntien ponnistelua ja myös pettymyksiä. Davidin teos "Thousand Mile Song" kertoo ryhävalaan laulun ensiäänityksen ja sen julkaisun aiheuttamista kuohuista, ja ympäristöliikkeen synnystä hänen omiin soittohetkiinsä valaan kanssa. Yhden kerran hän on kertomansa mukaan onnistunut "jammalemaan" hetken maailman suurimman laulavan ja laajimman äänialan hallitsevan nisäkkään, ryhävalaan,  kanssa.

David kysyikin yleisöltä: miksi ryhävalas laulaa? Tai luo musiikkia, kuten hän itse valaan esityksen tulkitsee. Onko ryhävalaan laulu esitys - hän jatkoi? Vain uros ryhävalaat laulavat. Yleisimmät arvailut  laulun tuottamisen "syihin" liittyivät pariutumiseen, viestin lähettämiseen satojen kilometrien päässä ruokaileville naaraille, naaraiden miellyttämiseen. Todellisuudessa tutkijoiden havainnot ryhävalaista ovat osoittaneet sen, että laulu ei tunnu naaraita lainkaan kiinnostavan tai se ei saa aikaiseksi minkäänlaista erityistä liikehdintää tai huomattavia reaktioita naaraiden parissa. Myöskään urosten välistä kilpalaulantaa ei ole tunnistettavissa.

Laulaako ryhävalas sydämensä kyllyydestä, ollakseen onnellinen ja yhtä ympäröivän maailman kanssa?

Vaikka ryhävalas on tunnetuin ja eniten tutkittu suurista valaista, kukaan ei todellakaan pysty selittämään, miksi ryhävalas laulaa. Laulut yleensä syntyvät pariutumislaitumilla, joten monet tutkijat uskovat laulamisen liittyvän pariutumiseen. Perinteiset tulkinnat uroksen miellyttämisyrityksistä, sosiaalisen aseman esiin tuomisesta, kilpailusta muiden urosten välillä, ovat liian yksinkertaisia. On tehty erilaisia uusia hypoteeseja valaita seuraamalla. Usein laulaja on yksinäinen uros. Toisinaan laulavalla uroksella on mukana naaras poikasineen, toisinaan myös toinen uros. Vahvimmat uudet hypoteesit liittyvät vuorovaikutukseen ja lauman yhteistoiminnan järjestämiseen, yhteisöisyyden vahvistamiseen sekä mahdollisesti urosten väliseen avunantoon pariutumisen onnistumiseksi. Myös valaiden aivoista on löydetty dopamiinia. Näyttäisi siltä että laulun ja äänen runoudella on perustavanlaatuinen merkitys niin ihmisen, kuin valaiden ja lintujen, ympäristön hallinnassa eli ympäröivän ekologian hallinnassa, tapahtui se sitten dopamiinin, kaikuluotauksen, liikkeen, mielihyvän ja yhteenkuuluvuuden vaikutuksista yhdessä tai erikseen.

Toimiakseen äänenrunouden, soiton, musiikin on oltava hyvää! Voi vain arvailla mikä merkitys on kaikella äänisaasteella niin valaille kuin ihmisellekin - tai mitä aiheuttaa epämiellyttävä, "väärä" musikki, ihmismielelle?

Joka tapauksessa:
Onnellisuuden kysymykset ja mittarit olisi saatava mitä pikimmiten käyttöön ihmisten aiheuttaman lopullisen ekokatastrofin välttämiseksi!


Habitaatin hedelmiä:


Valasfestivaali Lofooteilla 1.-7.8. 2011,  paikka Henningsvaer.
festivaalin järjestäömiseen ja ohjelman luomiseen osallistuu habitaattimme taiteilijoiden lisäksi siellä vierailleita taiteilijoita ja tieteilijöitä! Festivaalin tavoitteena on edistää tietoisuutta valaiden kauneudesta ja kulttuurista. Erityisesti opiskelemme pallopäävalaiden kommunikaatiota, elämää yleensä ja vuorovaikutusta valaiden kanssa.

Suomenkielinen ohjelma julkaistaan blogissani helmi-maaliskuussa!