Hyvää hevosten ja auringon karjan päivää!

Jouluperinteiden esiin raaputusta parin vuoden takaa:

tuula nikulainen: Hyvää hevosten ja auringon karjan päivää!: Joulupäivänä (noin 25. joulukuuta ) päivä pitenee myös aamun puolelta eli  tuolloin aurinkohirvi on noussut pesästään. Varsinaiset ...

Leppoistelua ja pesintää

Vielä muutama minuutti aikaa pudottaa käsistään kolat ja imurinvarret.
Kello 13.12 aurinkohirvi painuu pesään ja kolme päivää kestävä talvipäivän seisaus alkaa.

Lumi on tehnyt pesistämme ennennäkemättömän kauniita. 

Pesäpäivetytään oikein kunnolla! 

Antaa lumen maisemoida kolat ja lapiot osaksi täydellistä kotipesää... kätkeä soramontut, metsäraiskiot ja talvivaarat hetkeksi pois mielistä.

Meriemä 

Aika on mitä parhain tanssille, laululle ja runoudelle.

Pesäpäivät.

Hyljeksityt

Saaristomeren luontokeskus Sinisimpukka: 15. 2 - 30.3

Hyljeksimisen etymologiaa

Quovadis Madrid: Burning Burning

Matkalla Babadagiin, Runon ja tarinan jurtassa

Andrzej Stasiukin ja Matkalla Babadagiin-kirjan fanitapaamisessa oli tilaa, sillä samanaikaisesti messuilla esiintyivät Jörn Donner ja presidentti. Suomentaja Päivi Paloposki kertoomielenkiintoisia anekdootteja Stasiukista ja hänen kirjoistaan. 

Tänään oli ohjelmisto-kapteenin Kari Kettulan viimeinen päivä messujen ruorissa. 

Jurtta: Salon ammattiopistossa (entinen Hakto) oppilaiden kanssa tehty vuonna 1995, sähkön koskematta, tulella, höryllä, käsillä, kirveellä, puukolla ja hevosella. Männystä' ja pihlajasta. Suomen lampaan villasta.  Ohjaajina Hal Wynne-Jones ja allekirjoittanut.

Runon, tarinoiden ja hiljaisuuden jurtta Turun kir...

tekotuulahdus: Runon, tarinoiden ja hiljaisuuden jurtta Turun kir...: Hiljaisuuden jurtta täynnä tarinaa, matkoja, runoutta ja rakkautta. 5-7.10.2012 Turku Ohjelma  jurtassa TÄNÄÄN:

 Jurtta (A-halli) Sunnuntai 7.10.

11.00 Hiljaisuuden jurtta

12.00

Volgan mutkasta Siperiaan (SKS). M.A.Castrenin seura esittää suomalais-ugrilaisia kansoja esitteleviä elokuvia

12.30

Eroottisen runouden kavalkadi. Runoilija J.K.Ihalainen virolaisine ja suomalaisine ystävineen

13.00

Kirjailija Seija Vilén: Pohjan akka (Avain). Haastattelija Katja Jalkanen

13.30

Miksi Nietzsche? Kolmas tila esittää

14.00

Andrzej Stasiukin ja Matkalla Babadagiin-kirjan fanitapaaminen. Suomentaja Päivi Paloposki kertoo aluksi Stasiukista ja hänen kirjoistaan

15.00

Kirjailija Lasse Berg (Ruotsi): Kalaharin aamunkoitto. Miten ihmisestä tuli ihminen? (Into Kustannus). 

16.00 - 17.00  Hiljaisuuden jurtta

Runon, tarinoiden ja hiljaisuuden jurtta Turun kirjamessuilla 5-7.10

Hiljaisuuden jurtta täynnä tarinaa, matkoja, runoutta ja rakkautta.
5-7.10.2012 Turku

Ohjelma jurtassa (linkistä mesaujen koko ohjelma):

Jurtta (A-halli) Perjantai 5.10.

11.00 Hiljaisuuden jurtta
12.00
Runojurtta. Runoviikko ry esittää, Varsinais-Suomen runokimara: runoilijat Tommi Parkko, Satu Haapala, Kimmo Leijala, Susinukke, Juha Kulmala, Tuula Sandström, Asko Lehtonen, Helianne Kallio, Sami Liuhto, Tapani Kinnunen, Veera Kivijärvi, Kalle Talonen, Mika Kivelä ja Esa Hirvonen
13.30
Runoilija Tommi Parkko: Runouden ilmiöitä (Avain). Haastattelija Tiina Aalto
14.00
Kirjailija Sini Kiuas: Kirjoittajakalenteri (Avain). Haastattelija Katja Jalkanen
14.30
Sanasadon syksy! Kustantaja Erkki Kiviniemi (Sanasato) kertoo legendaarisen Colin Wilsonin kirjasta: Sivullinen ihminen, josta on ilmestynyt pokkaripainos. Paikalla myös kirjailija Rauha Kejonen: Huuto, sekä runoilijat Heikki Jalava: Maailma on jälleen vieraampi, Juha Rautio: Häkki ja Joona Ruusuvuori: Ambulansseja taivaalla
15.00
Taiteilija Tiiti Mendelin ja taiteilija Tuula Nikulainen keskustelevat Siperian matkoista Tiitin käsintehtyjen matkakirjojen pohjalta.
15.30
Volgan mutkasta Siperiaan. M.A.Castrenin seura esittää suomalais-ugrilaisia kansoja esitteleviä elokuvia
16.00
Runojurtta: Runoviikko ry esittää Nauravat runoilijat/The Laughing Poets: Harri Hertell, DXXXA D, Risto Koo, Esa Hirvonen, Dirk Huelstrunk, Kate Fox ja Riina Särkilahti

Jurtta (A-halli) Lauantai 6.10.

11.00
Kirjailija Seppo Järvinen kertoo matkakirjastaan Rukki, mantra ja piilaakso (Enostone)
11.30
Kirjailija Gerdur Kristny (Islanti) keskustelee kirjastaan Verikaviot (Savukeidas) kirjailija Tapio Koivukarin kanssa ja lukee runojaan
12.00
WSOY:n ja Tammen runotunnit: runoilijat Anne Hänninen: Hiekkaleijat, Lauri Otonkoski: Origami, Aki Luostarinen: Ajan olo ja Marianna Kurtto: View-master, Aki Salmela: Vanitas, Merja Virolainen: Valloittaja. Haastattelijat Anna-Riikka Carlson ja Esa Silander
14.00
Volgan mutkasta Siperiaan (SKS). Dosentti Ildiko Lehtinen, toimittaja Kirsi Moring sekä professori Sirkka Saarinen kertovat kirjastaan. Haastattelija toimittaja Jukka Mallinen
14.30
Eesti Päivälehden toimittaja ja kirjailija Rein Sikk (Viro) ja toimittaja Harri Rinne keskustelevat Sikkin kirjasta Minu Ugrimurti
15.00
Volgan mutkasta Siperiaan. M.A.Castrenin seura esittää suomalais-ugrilaisia kansoja esitteleviä elokuvia
15.30
Kirjailija Matti Rämö: Polkupyörällä Jäämerelle (Minerva). Haastattelija ex-kansanedustaja Janina Andersson.
16.00
Corto Maltese Siperiassa (Jalava). FK Heikki Kaukoranta kertoo. Corto Maltese-fanitapaaminen
16.45
Elämän korjaajat. Kädentaitojen ylistys. Suomentaja Tuukka Tomperi ja moottoripyöräilyn asiantuntija Esa Almgren esittelevät Matthew B. Crawfordin kirjoittamaa elämäntaidon ja uuden elämäntavan bestselleriä. (niin & näin -kirjat)
17.15
Eroottisen runouden kavalkadi. Runoilija J.K.Ihalainen virolaisine ja suomalaisine ystävineen

Valaita metsästetään Norjassa keväästä syksyyn

uusintabloggaus viime vuodelta:

Valaiden lahtaus ja norjalaiset lahtivalaat

Voiko valaista puhua ilman valaiden metsästystä, joka käsittämättömästä syystä jatkuu voimallisena ja jopa uudelleen voimistuvana juuri pohjoismaissa?

Se on vaikeaa. Norjalaiset tappavat lahtivalaita (minke whale). Lahtivalaat ovat suuria hetulavalaita, jotka käyvät lisääntymässä trooppisilla merillä maapallon eteläisellä pallonpuoliskolla ja palaavat kantavina ruokailemaan pohjoisen ravinnerikkaille merille -päätyäkseen lahdattavaksi! Voitteko kuvitella mitään muuta nisäkästä sallittavan metsästettävän kantavana? Ei armoa, eikä kunnioitusta näiden valaiden kymmeniä tuhansia merimaileja kestäville valelluksille. Norjalaisten pyyntikiintiö on tänä vuonna suurempi kuin koskaan sitten vuoden -86 valaiden metsästyksen kieltävän kansainvälisen sopimuksen, yli 1300 yksilöä. Näistä useat ovat kantavia. Lisäksi lahtauksen seurauksena mereen jää kuolemaan "huonoja osumia" tai saaliksi jääneitä "liian pieniä" valaita - nämä, jos joku ne löytää ja vaivautuu raportoimaan, huomioidaan kiintiöissä. Valaanpyyntialuksilla ei enää matkusta ulkopuolista tarkkailijaa tai eläinlääkintä-asiantuntijaa.

Valaanpyyntialuksen tunnistaa "variksen pesästä" eli tähystystornista, sekä norjalaisten lahjasta maailmalle:  automaattisesta, valaan sisällä räjähtävästä harppuunasta.

Lahtivalas on edelleen vaarantunut laji kansainvälisessä luokituksessa, mutta norjalaisten "omien tutkimustensa" mukaan, jotka eivät ole julkisia, kanta on elpynyt riittävästi ja norjalainen metsästys on "kestävää". Maailmassa ei ole yhtään valaslajia joka olisi tieteellisesti todistettavasti elpynyt sellaiselle populaatiotasolle joka kestäisi metsästystä.

Minke whale

finnish = english:

lahti = bay, cove, butcher, slaughter

lahti valas (lahtivalas) = minke whale

Suomenkielinen nimi valaalle on LAHTIvalas. Nimitys antaa mielikuvan valaan olevan "syntyneen lahdattavaksi" tai "se tavallisin lahti", saalis, valaanmetsästäjälle. Sana lahti on suomalais-ugrilainen kantasana ja tarkoittaa meren tai järven muodostelma, jossa vesi työntyy pitkälle mantereeseen kuuluvien maa-alueiden väliin , englanniksi bay tai cove. Kielessämme lahti tarkoittaa myös teuraseläintä ja teurastusta : lahti, lahtaus, lahdata. Nykysuomessa sana sisältää ajatuksen massateurastuksesta, eli samanaikaisesti teurastetaan useita eläimiä tai yksittäisen eläimen erityisen raa´asta teurastuksesta. Sattumaa?

Sana lahti (muodostelma vedessä) on todennäköisesti antanut nimen valaalle - eikä päinvastoin: valaiden massateurastus nimen luonnonmuodostumalle. Valaiden metsästys lahdissa on mahdollisesti synnyttänyt lahti-sanalle uuden merkityksen. Lahti teurastus-merkityksessä on näin ollen ollut yhtä kauan käytössä, kuin on harjoitettu valaiden pyyntiä lahdissa.

Ruotsin kielessä minke whale on lahtivalas eli vikval. Kyky erottaa eri valaslajit toisistaan ei ole ollut valaanmetsästäjien vahvuuksia; norjankielinen minkevhal on mahdollisesti saanut nimensä kuuluisalta valaanmetsästäjältä Meincke  -nimeltään, joka erehtyi luulemaan lahtivalasta sinivalaaksi.

Perinteitä kunnioittaen lahtaus jatkuu

Lahtaus on elävää perinnettä: perinnelahtaajat niin Fär-saarilla kuin Japanissakin ajavat delfiinit ja pallopäävalaat (Pilot whales) sukuryhmineen lahtiin, sulkevat lahdensuut ja teurastava kaikki eläimet julmasti teräaseella niskaan lyöden, silpoen. Tämä on sallittua EU:ssa ja pohjoismaissa "perinteen vuoksi". Jos haluat, niin löydät videomateriaalia tästä perinteestä youtubesta. En halua liittää linkkiä tähän, niin on karmivaa katsottavaa. Jos et ole nähnyt elokuvaa Cove, niin katso! Tässä myös Seashepherdien linkki "operaatio Fär-saaret". Googlaamalla Pilot whales saat osumina etupäässä tietoa pallopäävalaiden kohtaloista Fär-saarelaisten jokavuotisessa lahtausrituaalissa.

Biologisesta näkökulmasta lahtaamisessa menetetään lähes aina yksi kokonainen geenipooli. Pallopäävalaat ovat sosiaalisia ja toisistaan huolehtivia valaita, jotka pystyttelevät äidinpuoleisissa suurissa sukuryhmissä koko elinikänsä. Pallopäävalaita on tutkittu vähän ja niistä on niukasti tietoa saatavilla. Yksi merkittävimmistä pallopäävalas-tutkijoista on tällä hetkellä juuri Heike Vesters.

Monille pallopäävalaat ovat tulleet tutuiksi valaiden rantautumisista kertovien uutisten kautta. Pallopäävalaiden sosiaaliset siteet ovat yksi selitys juurin niiden usein toistuville massarantautumisille. Yksi sairas yksilö, ja sen tarve hengittää, saattaa vetää mukaansa koko lauman vaaralliselle matalikolle. Pallopäävalaiden ääntely on ehkä ryhävalaan laulun jälkeen yksi kaikkein monimuotoisimmista. Kuulon merkitys on eläimille valtava ja kuuloelimet erittäin herkät. Usein rantautumisen alkusysäyksinä pidetäänkin kuuloelimen vaurioitumista ehkä sukellusveneiden ja laivojen kaikuluotauksista tai merenalaisista räjähdyksistä ja järistyksistä. Myös lahtien rehevöityminen on lisännyt korvien parasiittiongelmia. Viimeisin massarantautuminen on nähty Skotlannissa (linkissä artikkeli joka myös valaisee pallopäävalaiden sosiaalista käyttäytymistä).

Lahtausta suurilla vesillä

Valaiden ajaminen ja sulkeminen lahtiin teurastettavaksi on ollut helpoin tapa lahdata laumoittain liikkuvia valaita. Usein lahtauksen kohteeksi ovat joutuneet juuri matrilineaarisissa perhelaumoissa vaeltava valaat, jotka kerääntyvät lisääntymään ja synnyttämään lämpimiin merenlahtiin ja jokiin: pallopäävalaiden lisäksi ainakin miekkavalaat ja maitovalaat.

Joidenkin suurvalaiden lahtaus on ollut myös erityisen helppoa isoilla vesillä ja pyyntialuksista käsin valaiden käyttäytymisen vuoksi: valaat eivät jätä perheenjäseniään tai kumppaneitaan pulaan, vaan auttavat toisiaan henkensä kaupalla. Juuri tämä empaattinen ja sosiaalinen ominaisuus mahdollisti suurimman hammasvalaan, kaskelotin, teurastamisen sukupuuton partaalle. Kun yksi kaskelotti saatiin harppuunan päähän rimpuilemaan, muut riensivät auttamaan ja näin metsästäjät saivat poimittua harppuunoillaan yhden toisensa jälkeen. Kaskelotti eli sperm whale on se, jonka pääkopasta saadaan puhdasta öljyä, spermaseettia, noi 8 tynnyriä. Mainita voi vielä että valaat eivät suinkaan kuole harppuunaan, joka nykyään räjähtää valaan sisällä, vaan se lopuksi hukutetaan. Salliiko norjalaiset hirvieläimille tämän saman?

Valaanpäävaha eli spermaceti on Eu:n tullivapaiden maataloustuotteiden luettelossa nro: 1521

Merkillistä, miksi kukaan vielä haluaa lahdata valaita? Metsästys näyttäytyy täysin kannattamattomana puuhana ja Norja tukee runsaskätisesti valaan metsästystä. Valaan liha sisältää huikean korkeita ympäristömyrkkypitoisuuksia: kadmiumia, lyijyä, dioksiineja. Grönlannissa valaan ja hylkeen lihan syönti on johtanut tilanteeseen jossa lasten imettäminen on kiellettyä äidin rintamaidon korkeiden myrkkypitoisuuksien takia. Mihin perustuu puolestaan japanilaisten tieteellinen metsästys? Tosin tänä vuonna Seashepherdit saivat erävoiton, Japanilaiset keskeyttivät lahtauksen eteläisellä Tyynellä merellä. Onko kiinnostus valaisiin taloudellinen? Mahdollisesti uusi (tai uusvanha) luonnonresurssi lääke- , kemian- ja varsinkin voiteluaineteollisuudelle. Olen kirjoittanut tästä aiemminkin: valaan öjyt sisältävät yhden luonnon pisimmän ja stabiilimman molekyyliketjun. Öljyjen estereitä ja muita kemiallisesti eristettyjä öljyjen ainesosia käytetään polymerisaation (muovit) sekä syntetisaation ainesosina. Miksi EU:n tullivapaiden maataloustuotteiden luettelossa spermaceti eli valaanpäävaha tai -öljy on ylipäätään mukana ja numerolla 1521?

Kolmen maan lahtimarssi

Viime vuotinen IWC-kokous päättyi kalabaliikkiin: Islanti, Norja ja Japani marssivat ulos estääkseen äänestyksen Brasilian ja Argentiinan ajaman eteläiselle Atlantille perustettvasta valaiden suojelualueesta. Miksi ihmeessä? Yksi asia on selvää: maailman ihmisten suuri enemmistö ja myös valtioiden enemmistö eivät hyväksy valaiden metsästystä. Mistä valassodassa on oikeasti kyse?

Voiko ihmisen "elinkeinotoiminnalla" olla muita vaikuttimia kuin raha? Epäilen.

Siksi tukekaamme valasturismia. Kuunnellaan valaiden laulua, valasmusiikkia. Hakeudutaan katsomaan  ja kuuntelemaan näitä ihmeellisiä meren otuksia, joista tiedämme niin vähän. Tiedämme että valasturismiinkin liittyy ongelmia, joista eläinsuojelijat ovat kiivaita, mutta yhteisiä sääntöjä yritetään luoda koko ajan.

Juttuni valaidentarkkailuturismista Azoreilla

Norwegian whaling/Greenpeace

Norjalaiset ovat nostaneet 2012 valaskiintiötä, tavoitteena 1286 lahtivalasta, vaikka aikaisempia kiintiöitä on ollut vaikea saavuttaa. Norjalaisten valaanmetsästäjien mukaan johtuen huonoista sääoloista.

The Yurt is my Crater. The Rigging.

The Yurt is my crater. It Felt like burning. Woolen decay.

Burning Burning. Rigging. Theater Quo Vadis workout at Saaren kartano -residency.
Poetic Science and the Scene of Combustion. Next stop Madrid.

BurningBurning . The rigging. Quo vadis Madrid Burning Burning. Rehearsal. Theatre Quovadis (link) Set design and visualization made by Tuula Nikulainen, nomad felt Teamwork with Hoikkala, Järvikallas Kautto and Nikulainen

Tulivuoren sydämestä syntyneet

Tulivuoren sydämestä syntyneet -  tänään Salon Seudun Sanomissa julkaistu juttuni Azoreista. Lopussa pieni kainalojuttu "Moby Dick´n  pyytäjistä", joka ei mahtunut lehteen...

Olimme onnekkaita, tapasimme sattumalta lentokentällä hyvän ystäväni tyttären, Nooran - en tiennyt että hän oli töissä oppaana Azoreilla. Onnekkaita myös siksi, että  edellispäivänä Hispania ilmoitti lopettavansa kaikki matkat Azoreille.  Ikävää, että Noora ja muut Hispanian huippu-mukavat ja työlleen omistautuneet ammattitaitoiset oppaat menettivät näin myös työpaikkansa.  

Valas-matka Azoreille oli pitkäaikainen haaveeni. Mukaan lähtivät myös kaksi poikaani, aikuinen ja 11 vuotias. Hakukoneella löysin lennon. Netti tarjosi myös hotellivaihtoehtoja ja ajattelin kokeilla sellaista elämäni ensimmäisen kerran... Omatoimireissaamiseen tottuneena en arvannut, että saimme perillä myös fantastista opastusta ja huolenpitoa!

Tulivuoren sydämestä syntyneet (SSS 13.5.2012)

Sao Miguel, Azorien vihreä saari

“Täällä turismi on vielä lapsenkengissä ja sen toivotaan pysyvänkin niissä”, toteaa Sao Miguelin lentokentältä Ponta Delgadaan turisteja kuljettavan bussin opas Noora Nurmi. Salolaislähtöinen Noora on valmistunut vuosi sitten matkailuvirkailijaksi Liiketalouden opistosta, Helmistä. Työharjoittelun kautta Noora päätyi matkatoimisto Hispanialle oppaaksi, ensin Espanjaan. Viime lokakuusta lähtien Noora on asunut Azoreilla ja opastanut pohjoismaalaisia turisteja Sao Miguelin saarella. Kuulostaa unelmatyöpaikalta. Noora nyökkää hymyillen. Hän nauttii saaren rauhallisesta rytmistä ja ystävällisyydestä, joka tarttuu matkailijoihinkin. Useista tulivuorista syntynyt kumpuileva saari riippupilvineen on häkellyttävän kaunis. Saarelle suuntaavat turistit eivät ole tyyppillisiä etelänmatkaajia, sillä Azoreilla ei voida taata auringonotto-kelejä. Rantalomien sijaan matkailijat hakevat luontoelämyksiä, osa omatoimimatkailijoina.

Ensivaikutelma vihreästä saaresta on kuin isoäidin ympäriinsä räjähtänyt kukkapenkki, jonka karkulaiset vapaudesta riemuiten vierivät pitkin niittyjä. Lapsuudenmuistojen eksoottiset atsaleat, hortensiat ja krysanteemit levittäytyvät kaupungin ulkopuolisille jättömaille palatakseen välillä katujen reunoille vilkuttamaan ohikulkijoille. Koristekrassit vyöryvät oranssin keltaisina tienvierillä, asteekkien pyhä kasvi “päivänsini” kiipeää tumman violettina puiden varsilla ja kalliojyrkänteitä verhoavilla juurakoilla.

Azoreilla kasvaa kaikki 

Azorit ovat puutarha-intoilijan päiväuni, jossa tuhannet eri muuttoaaltojen mukana tuodut vieraslajit ja niiden alalajit täydentävät paratiisimielikuvaa tuoksuineen ja väreineen. Kotoperäinen kasvisto on saanut väistyä kukkaloiston ja eksoottisten puiden tieltä. Muutos on ihmisen aikaansaama: saaria käytettiin kolonialismin aikana uusien kasvien kauttakulkupaikkana ja koealueena. Noora kertoo: Azoreilla kasvaa kaikki mitä sinne on istutettu. Japanilainen havupuu Sigu on vallannut vuorenrinteet puukanervilta ja mustikkapensailta, Himalajan tuoksuinkivääri on levittäytynyt aluskasvina kaikkialle ja hottentotti-viikuna peittää vahvoilla varsillaan hentoa rantakasvillisuutta alleen. Jos on kiinnostunut alkuperäisluonnosta, kannattaa valita retkikohteeksi jokin muu Azorien yhdeksästä saaresta ja kavuta yli tuhannen metrin korkeuteen, eli sinne missä eksoottiset kasvit eivät enää viihdy. 

Merenalainen paratiisi keskellä Atlantin valtamerta

Tulivuorien sylkemät laavakentät ja tuhka ovat tarjonneet vaeltaville siemenille hedelmällisen kavualustan. Tulivuorien vedenalaiset jyrkänteet puolestaan piilottelevat vertaansa vailla olevaa luonnon monimuotoisuutta, joista valtameriemme nomadit, sinivalaat, kaskelotit ja lahtivalaat ovat löytäneet ravinteikkaan ja suojaisan levähdyspaikan. Valaat vaeltavat päiväntasaajan lämpimiltä lisääntymisalueiltaan pohjoisen viileyteen pysähtyen puolimatkassa ikiaikaiseen merikievariinsa Azoreilla. Tosin lahtivalaiden, joukossa kantavia emoja, pitkä vaellus pohjoiseen saattaa päätyä katastrofiin: norjalaiset metsästävät edelleen lahtivalaita kehittämällään harppuunalla, jonka pää räjähtää valaan sisuksissa. Kaskelotti-urokset saavat laiduntaa rauhassa Norjanmerellä, mutta Fär-saarilla teurastetaan vuosittain pallopäävalaita. Perinteiden vuoksi.

Perinne elää muutoksesta: 

valaiden metsästyksestä valaiden tarkkailuun

Azorit on malliesimerkki siitä, miten perinne elää muutoksesta synnyttäen hyvinvointia. Perinteikkäästä ja taloudellisesti merkityksellisestä elinkeinosta, valaiden metsästyksestä, kehittyi nopeasti uusi perinnejatkumo, valasturismi, samaan aikaan kun vaatimukset valaiden metsästyksen lopettamiseksi maailmalla kiihtyivät. Kaskelottien tutkijat olivat perustaneet Azoreille tukikohtansa jo 80-luvun alussa ja tottuneet tekemään yhteistyötä valaanmetsästäjien kanssa. Vanha yhteistyö oli uuden perinteen pohjana ja valaanmetsästäjät avustivat valastarkkailuun siirtymisessä, sillä heidän tietotaitojaan tarvittiin. Valaiden metsästys oli Azoreilla perustunut maalta käsin tehtyyn tähystykseen ja valaiden reittien sekä käyttäytymisen tuntemukseen. Tähystyskopit kunnostettiin palvelemaan uudenlaista valastarkkailua ja nyt Sao Miguelin kopeissa päivystää jatkuvasti kolmesta neljään tarkkailija-tutkijaa, jotka ilmoittavat radiopuhelimitse valaiden sijainnit matkailuyrittäjille.

Futurismo on Sao Miguelilla paikallinen valassafareja järjestävä pioneeri-yritys. Futurismo toimii yhteistyössä tutkijoiden kanssa ja valasmatkojen oppaat ovat meribiologeja. Heidän esitteessä luvataan 98% varmuudella nähtävän valaita. Delfiinit ovat myös pieniä hammasvalaiden heimoon kuuluvia olentoja, joita matkailijat kertovat nähneensä myös hotellien ikkuinoista. Jos valaita ei näy, valasturistit saavat rahansa takaisin. Azoreilla elää ympärivuotisesti kymmeniä valaslajeja. Kaskelottien ja lahtivalaiden lisäksi voit tavata erilaisia delfiinejä, miekkavalaita, sillivalaita, sinivalaita.

Maailman suurin hengitys

Ensimmäinen aamu Sao Miguelissa valkenee aurinkoisena ja tyynenä, joten suuntaamme
heti satamaan, sillä aamusafarit ovat kuulemma parhaimpia. Pilvet jäävät Azorien ylle ja merellä tarvitaan korkeita suojakertoimia. Parvena ruokailevat keltanokkaliitäjät paljastavat delfiinien sijainnin. Linnut käyttävät hyväkseen valaiden kykyä piirittää makrilliparvia. Veneen moottori vaikenee ja pian ympärillä ui sulavaliikkeisiä keltakylkisiä delfiinejä. Matkan takuu on täyttynyt. Jatkamme retkeä avomerelle, sillä tarkkailuasemista on kerrottu liikkeellä olevan sinivalaita. Kaukana horisontissa sinertää Sao Maria. Hieraisen silmiäni, kun ohitse lipuu merenneidon tiaraa muistuttava, auringossa kimmeltävä läpikuultavan värikäs otus. Portugalin sotalaiva. Outo nimi kaunokaisella, mutta se onkin hengenvaarallisen myrkyllinen.

Pian kuuluu innostunut huuto “there”! Erotamme suihkun, maapallolla suurimman koskaan eläneen olennon hengityksen, joka kohoaa jopa 20 metriin. Kellumme sammutetuin moottorein kahden sinivalaan lähietäisyydellä, aistien niiden keuhkoista purkautuneen kostean ilman. Yksin valaan hengitysaukko on valtaisan kokoinen. Välillä olennot pyörähtävät rauhallisesti syvyyksiin, pinnalla viipyy hetken pyöreä selkä ja pieni selkäevänystyrä. Sukellettuaan valas jättää vedenpintaan pitkäksi aikaa “jalanjäljen”, peilityynen soikion muotoisen alueen. Sinivalaan ollessa veden alla, aivan pinnan tuntumassa, se hohtaa ympäröivää merensineä sinisempänä, lähes turkoosina, josta se on saanut nimensä sinivalas. Itse valas on väritykseltään harmaa. Ensimmäisen suihkun näkemisen aiheuttama riemu muuttuu olentojen läheisyydessä lähes hartaaksi tunnelmaksi. Hengitämme sinivalaan ilmaa, annamme merituulen kuivata kostuneita silmäkulmia.

Seuraavana päivänä kellumme kumiveneessä ympärillämme kaskelottiperheitä. Azoreilla noudatetaan tarkoin säädeltyä etiikkaa: valaita ei saa häiritä, niitä ei ajeta takaa ja lähestymiseen on tarkat säännöt. Kiikaroiva oppaamme kertoo äidin imettävän poikastaan. Kaskelottien matrilineaariset yhteisöt viihtyvät paratiisiissaan, isöäidit tyttärineen ja lapsenlapsineen. Valaiden valkoiset väriläiskät kertovat niiden kuuluvan samaan sukuun. Isät vaeltavat pohjoiseen. Kaksi naarasta päättää suunnata luoksemme vain lipuakseen ohitsemme rauhallisesti puhaltaen, veneen kylkiä lähes viistäen. Kaskelotti valmistautuu sukellukseen, onnekkaat valasturistit ikuistamaan pyrstöevän heilahduksen.

kainalojuttu, jota ei julkaistu tilanpuutteen vuoksi:

Azorien maineikkaat Moby Dick´n pyytäjät

Azoreilla käytettiin perinteiseen valaanmetsästykseen kanoottimaisia, purjein sekä airoin varustettuja avoveneitä sekä käsiharppuunoita. Massiivinen valaanpyynti levittäytyi Azorien vesille kun amerikkalaiset pyytäjät etsivät valaita kaukana kotivesiltään ja tarvitsivat välivarastoja saaliilleen sekä varusteilleen. Azorilaispyytäjät olivat taitavien, kovaan merenkäyntiin tottuneiden merenkulkijoiden maineessa, jotka tunsivat meriluonnon oikut ja olennot. Pian azorilaisia palkattiin harppuunamiehiksi amerikkalaisiin valaanpyyntialuksiin. Elinolosuhteet Azoreilla oli kovat ja valaanpyynnistä tuli 1800-luvun puoliväliin mennessä merkittävin elinkeino Azorien saarilla. Harppuunamiehet viettivät pitkiä aikoja merillä ankarissa oloissa, satamaan saavuttiin vasta kunnes aluksen ruuma oli täynnään valasöljytynnyreitä. Esimerkiksi vuonna 1948 pyydettiin Azorien vesiltä 700 kaskelottia. Kaskelottien metsästystä helpotti niiden empaattinen luonne: yhden lauman jäsenen jäätyä harppuunan jatkeeksi, muut yrittävät auttaa sitä loppuun saakka. Kaskelotit tapettiin lähes sukupuuttoon niiden pääkopassa sijaitsevan valtavan öljymäärän takia. Yhdestä kaskelotista saattoi saada kahdeksan tynnyriä öljyä, ja kysyntä oli suurta teollisen vallankumouksen voiteluaineiksi ja kasvavalle kosmetiikkateollisuudelle.

AZORIT faktaa

-Azorit ovat Portugalille kuuluva yhdeksän saaren autonominen alue, jonka portugalilaiset löysivät 1400-luvulla.
-Löytöretkeilijät antoivat saarille nimen Azores, “kanahaukat”. Myöhemmin osoittautui, että saarten yllä viihtyvät haukat ovatkin hiirihaukkoja, mutta nimi säilyi. Tosin 1300-luvulta peräisin olevissa kartoissa on saaret merkitty nimellä Azules, “siniset”.
-Azorit sijaitsevat Atlantin keskiselänteellä ja ovat merenpohjasta mitattuna osa maailman korkeimpaa vuoristoa. Saaret sijaitsevat n. 1500 km Lissabonista länteen ja noin 3500 km Amerikan mantereesta.
-Azorit ovat vulkaanisesti aktiivista aluetta ja myös maanjäristysaluetta sijaitessaan Euraasian, Amerikan ja Afrikan mannerlaattojen liittymäkohdassa.
-Kaikki saaret ovat vulkaanista alkuperää ja varsin nuoria: Azorien vanhin on vasta noin 5 miljoonaa vuotta vanha, nuorin Pico vastasyntynyt 50 000 vuotias.
-Viimeinen tulinvuorenpurkaus on ollut vuonna 1958 kestäen yli vuoden. Tuona aikana noin ⅓ Azorien väestöstä lähti siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.

-Azorien pääsaari on Sao Miguel, lempinimeltään “vihreä saari”. Pääkaupunki on Ponta Delgada.
-Sao Miguelin saarella on yhtä paljon lehmiä kuin asukkaita, eli n. 240 000.
-Sao Miguelin pääelinkeinot ovat karjatalous, matkailu ja kalastus. Verkkokalastus on Azoreilla kielletty ja tonnikalaa pyydetään perinteisillä bambuongilla.
-Azorit ovat ainoa paikka Euroopassa jossa viljellään ananasta ja teetä, myös luomuna.

-Azorit ovat maailman valasrikkaimpia alueita. Valasturismi on merkittävä elinkeino. Picon saarella se on pääelinkeino.
-Azorien ensimmäinen valasturismiin perustuva yritys syntyi Picon saarelle, heti kansainvälisen valaidensuojelu-moratoriumin astuttua voimaan 1987.
-Valaiden tarkkailu ja siihen yhdistyvä matkailu tuo tuloja jo yli 40 maassa. Azoreilla käyvät valasmatkailijat tuovat runsaamman elinkeinon saarille kuin valaiden pyynti ja myynti aikoinaan.

-Matkatoimisto Hispanialla oli maanantaisin charterlento Finnairilla Sao Miguelille.  Azoreille voi lentää Lissabonin kautta.

Maailman suurin olento hengittää

Olemme onnekkaita ja kiitollisia:
sinivalaat ovat läpikulkumatkalla Azoreilta arktisille vesille!
(Suihkun korkeus 10-25 m!)

Hyljeksityt -kiertue jatkuu

Crusell-keskus, Uusikaupunki 

"Hyljeksityt" tutkii paitsi hylkeitä, hyljeksimistä. Miksi toiset luontotyypit koemme uhaksi, luonnonolennot vastenmielisiksi? Samoin kuin osa ihmistyypeistä joutuu oman yhteisönsä hyljeksimiksi, hylyiksi.

Merenpohjan hapettomassa ja valottomassa syvänteessä hitaasti hajoava hylky.

Teosten inspiraationa on Helgolandissa tapaamani hylkeet, etymologinen mielenkiinto hylje ja hyljeksiä sanoihin sekä selkie-tarinat, joissa ihminen muuttuu hylkeeksi ja päinvastoin.

Hylkeitä on myös haudattu ihmisten viereen muiden lemmikkieläinten tavoin ennen ajanlaskumme alkua Kreikassa (Monk seals). Hylkeet kuin sudet, joiden kesytettyä muotoa, akvaariohyljettä rakastettaisiin...

Longyearbyen, Svalbard 2010

Hyljeksimisen etymologiaa

Ars Navigare 9.3 - 4.4.2012 Kulttuurikeskus Cruselli Uusikaupunki:

HYLJEKSITYT

Taustalla Pive Toivosen maalatut purjeet, osa teoskokonaisuutta Andromeda Atlantic Art

Helgolandin hylkeet

Hyljeksityt-teoksen itu alkoi kasvaa Ars Navigare purjehduksen (Cherburg -Kiel, TS Helena, Suomen purjelaivasäätiö) välietapilla Helgolandissa. Helgoland on karu saari keskellä Pohjanmerta. Pienemmällä dyynisaarella lepäsi toistasataa harmaahyljettä, vieri vieressä hiekalla, toisten venytellessä raajoja suolaisten pärskeiden hyväilyjen ulottuvilla. Hylkeiden luottamus tai piittaamattomuus ihmisistä oli häkellyttävää. Hylkeitä ei ole Saksan merialueilla metsästetty vuosikymmeniin ja luottamus ihmisen liikkeisiin on palautunut. Joillakin hylkeillä oli huomattavia vammoja ihossa, ei niinkään kynnen raapuja, vaan avohaavoja, kuin olisivat jääneet kiinni jonnekin...

Olen liikkunut paljon kajakilla ja seurannut Helgolandin hallien serkkuja, Saaristomeren luotojen monikymmenpäisten hyljelaumojen eloa etäältä, sillä "meidän hylkeet" ovat erittäin arkoja. 

Kuvasin Helgolandin harmaahylkeitä ja kuvat ovat olleet teosten "malleina". Teokseni käsittelee yleisesti  hyljeksimistä, niin ihmisiä kuin myös hylkeitä olentoina, sillä hylkeiden syrjintä ainakin Suomessa on saanut käsittämättömät mittasuhteet - ainakin osan kalastajien puheissa. 

Hyljetarinat tuovat teokseeni myös mielenkiintoisen ulottuvuuden:

Selkie

Skotlannissa kerrotaan tarinoita ihmisistä, jotka ovat muuntuneet hylkeiksi sekä hylkeistä, jotka ovatkin ihmisiä. Näitä ihmishylkeitä ja hyljeihmisiä kutsutaan nimellä Selkie. Pohjoisten merten rannoilla on elänyt myös tarinoita, joissa mereen hukkuneet ovatkin syntyneet uudelleen hylkeinä.

Ehkä tunnetuin ja lainatuin selkie-tarina on kertomus hyljenaisesta:

Hyljenainen

Yksinäinen kalastaja näkee yöllä meren luodolla hylkeitä, jotka tarkemmin katsottuna ovatkin hylkeennahkansa riisuneita kauniita naisia tanssimassa kuutamolla. Lumoutuneena mies soutaa hiljaa saaren rantaan ja  varastaa yhden kalliolla lojuvista nahoista ja piilottaa sen.
Aikansa ihmisinä ilakoituaan naiset sujahtavat takaisin hylkeennahkoihinsa ja sukeltavat mereen, paitsi yksi. Hän ei löydä omaa nahkaansa eikä voi seurata muita aaltoihin. 

Mies lupaa palauttaa naiselle tämän nahan suostuttuaan ensin hänelle vaimoksi ja elämään kanssaan maanpäällistä elämää. Seitsemän vuoden kuluttua nainen saisi nahkansa takaisin ja voisi halutessaan palata mereen. Nainen myöntyy. Mies säilöö nahan puiseen kirstuun ja kätkee kirstun avaimen huolella.  He perustavat perheen, saavat lapsen ja elävät ihmisten elämää iloineen ja suruineen. Kaikki näyttää ensin alkuun hyvältä. Vuosien kuluessa ja lapsen kasvaessa hyljenainen alkaa kuitenkin riutua ja voida yhä huonommin. Hän laihtuu ja kalpenee, hiukset ohenevat, iho kuivuu ja halkeilee, askeleet käyvät aina vain raskaammiksi. Seitsemän vuoden kuluttua nainen vaatii nahkaansa takaisin, mutta mies ei suostu, koska pelkää naisen karkaavaan takaisin mereen. Hän piilottaa kirstun avaimen uudelleen parempaan piiloon, mutta ei huomaa lapsen tarkkailevan hänen toimiaan. Kalastaja rakasti vaimoaan.  Hän halusi pitää tämän huolimatta siitä että hän näki naisen riutuvan ja rumentuvan silmissään. Lapsi sääli äitiään ja oli vuosien varrella aavistanut hylkeennahan piilopaikan. Lapsi löysi helposti kirstun avaimen, avasi kirstun ja johdatteli äidin hylkeennahan luo. Hyljennainen kaappasi nahan kainaloonsa, lapsen käsipuoleensa ja he riensivät yhdessä rantaan. Hyljenainen puki nopeasti puvun ylleen ja sukelsi mereen lapsi kainalossa.

Hyljenainen ui kotiinsa tavatakseen siellä sisaruksensa ja muun perheensä. Perhe toivotti myös lapsen tervetulleeksi ja hoitivat hyljenaisen terveeksi. Jonkin ajan kuluttua hyljenainen kuitenkin palautti maalla syntyneen lapsensa rannalle, takaisin isänsä huostaan. Sen jälkeen lapsi palasi usein täydenkuun aikaan rantakivelle kuuntelemaan äitinsä laulua ja ikävöimään merelle.