Auringonkehrääjä

Lokakuu
ja iloinen auringonkehrääjä kehrää säteitä säilöön!

Ei ole kuuta etteikö vesikiertopumppu pyörähtäisi käyntiin auringon lämmöstä - asumme Etelä-Suomessa, Kemiön saaressa. Marraskuulta helmikuulle kehrätään ilonsäteitä, maaliskuussa kannattaa jo pyykinpesu ajoittaa päivän aurinkoisimpaan hetkeen. Maalis-huhtikuun vaihteessa voi unohtaa sähköt käyttövedenlämmityksestä kokonaan. Lisäksi auringonsäteet lämmittävät märkätilojen lattiaa. Myös kesällä on mukava käydä suihkussa lämpimällä lattialla seisten, homesienet eivät viihdy saunassa ja pesutiloille tyypillinen tunkkainen kesähaju pysyy lattialämmön ansiosta poissa.

Auringonkehruu on hukattu mahdollisuus! Miksi aurinkolämpö ei ole osa tavallista rakentamista, osa rakennuselementtejä? Hei, paistaa se aurinko Suomeenkin! Tuntuu olevan ihmisille suuri yllätys, kun kerron että aurinkolämpöä riittää säilöön asti. Meidän sähkölasku kutistui kertaheitolla puoleen asennettuamme aurinkokeräimet. Ja se oli iloinen lisäarvo projektille, sillä raha ei ollut ensinkään motiivi keräinten asentamisessa, vaan puhdas aurinkoenergia!

Tuulivoima on myös aurinkoenergiaa!!


Aurinkolämpöjärjestelmään voi tutustua ympäristö-energia-sivuilta, josta lainaus:
Tiesitkö, että yhden tunnin aikana aurinko säteilee maahan enemmän energiaa kuin kaikki maapallon ihmiset kuluttavat vuodessa? Keväällä, kesällä ja syksyllä pilvettömältä taivaalta paistavan auringon teho on vajaa 1000 W/m². Etelä- ja Keski-Suomessa aurinko säteilee noin 850–950 kWh/m² vuodessa. Suomalainen perhe voisikin lämmittää auringon energialla käyttövedestään jopa 60 prosenttia.

Suomen energiantuotanto siirtyy tulevaisuudessa koteihin

Turun Sanomat 16.10 2009 16:36:14

Neljänkymmenen vuoden kuluttua suomalainen tuottaa energiansa omassa voimalassa. Virta tulee pihalla pyörähtelevästä tuulimyllystä, katolle asennetuista aurinkopaneeleista tai kotikokoisesta biokaasu- tai polttokennovoimalasta. Ylimääräinen energia myydään paikalliseen sähköverkkoon hyvästä hinnasta. Tällaista tulevaisuutta hahmottelee energiantuotannon asiantuntija, professori Peter Lund Teknillisestä korkeakoulusta.
....

Kotitalouksista tulee sähkönmyyjiä

.... harmittelee sitä, etteivät talon asukkaat hyödy esimerkiksi kesällä välillä syntyvästä ylijäämäsähköstä. Sähkön myymistä on selvitelty.
– Se on kuitenkin vaikuttanut aivan yltiöpäisen monimutkaiselta.
Peter Lundin mukaan esimerkiksi Saksassa miljoonat asunnot saavat ainakin osan energiasta auringonvalosta ja yksityishenkilö voi myydä ylijäämäsähköään melkein kaikissa Euroopan maissa, Suomea ja Sloveniaa lukuun ottamatta.

Lehtileikkeleitä

Valasturismia ja meren pohjaan vajonnut aurinko

"Lapset tuntevat kielen" 1998   hevoshuovutus, suomenlampaan villa 1, 90m x 4,50 m

VALASTURISMI ja MEREN POHJAAN VAJONNUT AURINKO

(ks Lähiluontomatkailua ja valastarkkailua Vienan merellä)

Valasturismi yhdistää valaiden suojelun, matkailun sekä paikalliselinkeinojen kehittämisen – ja on myös onnistunut siinä. Valaiden tarkkailusta on kehkeytynyt mittava maailman laajuinen turismin haara, jonka tavoitteena on ollut peitota valaiden metsästyksestä saatava taloudellinen hyöty kehittämällä valaiden tarkkailusta kannattavaa liiketoimintaa. Varsinainen valaiden tarkkailuun keskittynyt turismin muoto alkoi 1955 Californian etelärannikolta leviten eri puolille maapalloa yleisen valaanmetsästystä vastustavan liikehdinnän myötä. Nykyään valasturismia harrastetaan 119 eri maassa ja alueella. IFAW:in (International Fund for Animal Welfare) kesäkuussa 2009 julkaiseman maakohtaisen valasturismiraportin yhteenvedon mukaan vuoden 2008 valasturismiin osallistui 13 000 000 ihmisiä ja koko valasturismin taloudellinen tuotto oli reilut 2 miljardia euroa. Silti useat maat, kuten Japani, Islanti ja Norja jatkavat valaiden metsästystä kaupallis-tieteellisin perustein. Miksi joidenkin maiden talouksien näkökulmasta kuollut valas on arvokkaampi kuin elävä?

Valaanliha ei ole kelvollista ravinnoksi  korkeiden ympäristömyrkkypitoisuuksien vuoksi. Valaan elopainosta suurin osa on rasvoja ja öljyä, jotka ovat olleet perinteisen teollisen valaanmetsästyksen päätuotteet. Traania ja valaanpääöljyä (valaiden kaukoluotain-elimen sisältämä öljy) ei mainita nykyisen nk. tieteellisen valaanmetsästyksen perusteluissa. Kemian- ja öljyteollisuudella on todennäköisesti kiinnostus raaka-ainetta kohtaan, joka sisältää maailman  yhden pisiimmistä ja stabiileimmista molekyyliketjuista. Molekyyliketjulle löytyy sovelluksia syntetisaation sekä polymerisaation kautta. Valaanpäävaha-nimike löytyy myös Suomen tulliluettelosta numerolla 1521 sekä spermaceti EU:n tullivapaiden maataloustuotteiden listalta. Valaan öljyistä erotetut vahat ja esterit sisältävät ainutlaatuisia ominaisuuksia joita ei kyetä korvaavilla tai keinotekoisilla aineilla jäljittelemään. Valaiden öljyjen ja rasvojen sisältämät arvokkaat yhdisteet todennäköisesti päätyvät erilaisten synteettisten materiaalien ja voiteluaineiden raaka- ja lisäaineiksi, kun tavoitellaan stabiileja rasvayhdisteitä huippukylmiin tai kuumiin oloihin tai kun tarvitaan hydrauliikkaöljyltä korkeaa paineen sietoa tai rasvojen molekyylirakenteilta säteilyn kestävyyttä. Tarpeita löytyy ainakin sota-, avaruus- ja ydinteknologiasta.

Meren pohjaan vajonnut aurinko

Valasturismissa on paljon kehittämisen varaa. Harvoilla tarkkailupaikoilla on yleisölle tarjolla tietoa valaiden merkityksestä merten ekosysteemille ja meriluonnon monimuotoisuudelle. Valaat lisääntyvät hitaasti, elävät suhteellisen pitkän elämän ja kuolleina painuvat merten syvyyksiin. Suurten valaanruhojen hajoamisprosessi kestää vuosikymmeniä. Tutkijat löysivät 70-luvun lopulla fotosynteesin rinnalle toisen yhteyttämisen muodon, kemosynteesin, jossa lehtivihreättömät bakteerit pystyvät yhteyttämään hiilidioksidia saamansa kemiallisen energian avulla – eli yhteyttämään ilman auringon valoa. Hitaasti mätänevissä ja hajoavissa öljyisissä valaanruhoissa syntyy kemosynteesi, josta vapautuu energiaa, kun yksinkertaiset epäorgaaniset aineet, ruhosta vapautuvat rikki- ja typpiyhdisteet sekä metaani, hapettuvat. Kemosynteesiä hyödyntävät mikrobit ja arkkieliöt, joita on löydetty merenpohjan kuumien lähteiden läheltä ja valaiden ruhoilta. Kemosynteesin uskotaan olevan eliöiden varhaisin energiantuotantomenetelmä ja kuollut valas on kuin mereen vajonnut aurinko. Näin valasauringot yhdessä merten syvyyksien mustien savuttajien kanssa muodostavat meriluonnon ja koko planeetan monimuotoisuutta ylläpitävän ekologisen verkoston. Teollinen valaiden metsästys on tehnyt mittaamattoman aukon tähän verkostoon ja samalla luonnon monimuotoisuudelle. Mutta valasturismin myötä on syntynyt vilpittömästi valaisiin rakastunut miljoonapäinen fanijoukko ja vapaaehtoinen valaiden suojelija-kaarti.

Tuula Nikulainen

Lähiluontomatkailua ja valastarkkailua Vienanmerellä

LÄHILUONTOMATKAILUA JA
VALAIDEN TARKKAILUA VIENAN MERELLÄ

Lähiluontokohteeksi kelpaa tänä päivänä, lento- ja kaukomatkailun ollessa arkista kansanhuvia, vuorokauden junamatkan päässä oleva ainutlaatuinen Solovetskin saaristo. Vienanmeren valaiden tarkkailuasemiin pääsee Pietarin kautta Murmanskiin kulkevalla junalla. Jo yhteysalukselta Vienan Kemistä Solovetskiin on ensimmäinen mahdollisuus nähdä hetkiä maitovalaiden elämästä. Solovetskin saarella on erityinen Belugii-niemeke jonka mataliin rantavesiin maitovalas-yhteisöt ovat vaeltaneet vuosikymmeniä toteuttamaan tuttua rituaalia: leikkien ja laulaen, tiiviissä laumassa pyörien ja kierien hiekkaiseen merenpohjaan ja takaisin pintaan.

linkki valokuviin: Valkeaa ja sinistä

Valkean meren valkeat valaat

Maitovalaiden elinpiiriä ovat Pohjoisnavan ympäristön arktiset kylmät sekä lauhkeat vedet joissa maitovalaat vaeltavat vuodenaikojen mukaan jopa satojen yksilöiden laumoissa. Jäiden jo hyvän aikaa lähdettyä maitovalaat saapuvat Vienanmeren (White Sea, Beloe More) lämpimille vesille lahdenpoukamiin ja jokisuistoihin synnyttämään, syksyllä taas palatakseen jäiden sekaan Jäämerelle osaksi suuria laumoja.

Kuolan niemimaalla ja Vienanmeren Arkangelin alueella maitovalaita on viimeksi metsästetty minkin ruuaksi. Synnyttämään tulleita maitovalaita metsästettiin Äänisjoella vielä 1960-luvulla. Nykyään Venäjän lait kieltävät nk. kaupallisen valaiden metsästyksen, mutta Itä-Siperiassa on "perinteisiin perustuva" maitovalaiden kiintiömetsästys sallittua (500 yksilöä/vuosi). Maitovalas kuuluu lainsuojattomiin pienvalaisiin sarvivalaiden ohella, joiden metsästystä IWC (International Whailinc Comission) ei säätele.

Solovetskin saari tarjoaa ekologisen ja eläinystävällisen mahdollisuuden tarkkailla valaita mantereelta käsin. Valasturismin kritiikki kohdistuu usein juuri veneiden ja kaukoluotaimien käyttöön jotka häiritsevät valaiden omaa kaikuluotausta, kommunikointia ja suunnistusta. Maitovalas on arktisista valaslajeista yleisin, mutta sen tarkkaa lukumäärää ei tiedetä. Vienanmeren alueella niitä arvioidaan olevan noin tuhat yksilöä. Lähes lumivalkoinen kooltaan suhteellisen pieni maitovalas kuuluu sarvivalaiden heimoon. Keväällä syntyvät poikaset säilyvät harmaina aina 5-10 ikävuoteen asti. Urokset tulevat sukukypsiksi vasta 9 vuotiaana, naaraat 5-7 vuotiaana, ilmeisesti samaan tahtiin harmaan värin muuttuessa valkoiseksi. Maitovalas voi synnyttää joka toinen tai kolmas vuosi ja imettää heti syntymästään uimataitoisia poikasiaan miltei kaksi vuotta. Maitovalaat voivat elää jopa 40 vuotta, joka on myös luonnonkansojen keskimääräinen elinikä.

Paikallisen oppaan mukaan urokset saapuvat Solovetskin saaristoon lähes aina 10. kesäkuuta ”tarkastusmatkalle”. Jonkin ajan kuluttua tulevat naaraat. Ei tiedetä miten urokset viestittävät naaraille vai onko naaraiden synnytysten jälkeinen vaellusreitti periytynyt maitovalas-äideiltä tyttärille. Vienanmerellä urokset pysyttelevät ulompana omina yhteisöinään, mutta käyvät välillä leikkimässä ja parittelemassa naaraiden laumoissa. Maitovalas voi paritella kantavanakin ja uusi hedelmöittynyt munasolu jää odottamaan vain sopivaa kiinnittymisen hetkeä. Solovetskin saariston alueella elää kolme erillistä laumaa: pohjoinen, keskimmäinen ja eteläinen. Belugii-niemekkeen tarkkailuaseman luona viihtyy keskimmäiseen laumaan kuuluvat yksilöt.

Maitovalaita sanotaan puheliaiksi ja ne ovatkin valaista ainoita, joka ääntelevät myös pinnan päällä ollessaan. Rantakiviltä oli vaikea kuulla niiden ääniä aaltojen loiskeen ja tuulen huminan seasta. Jos kääri korvat kuuntelusuppiloiksi, saattoi äänimaisemasta erottaa mielikuvan seireenien laulusta. Maitovalaiden laajan äänialan ja monipuolisen laulannan vuoksi niitä kutsutaan myös merten kanarialinnuiksi. Joskus ääntely on niin voimakasta, että sen voi kuulla jopa laivan rungon läpi. Osa ääntelystä on kaikuluotausta, ympäristön tutkimista. Maitovalaan erikoinen pyöreäotsainen ulkonäkö, lyhyt nokka ja suuri otsakumpu eli meloni, liittyy kaikuluotausmekanismiin. Maitovalas pystyy muokkaamaan öljyä sisältävää meloniaan tarpeen mukaan pallomaisesta pitkulaiseksi kohdistaessaan lähettämiään äänitaajuuksia.

Tarkkailimme valaita kolmena perättäisenä aamuna Belugii-niemekkeeltä, jonne pääsi vain laskuveden aikaan, ja näin tarkkailu oli rajoitettu vuoroveden rytmiin. Rannan tuntumassa ilotteli parhaana aamuna 20-25 aikuista ja lasta, joka on tavallisen maitovalasyhteisön koko. Oppaamme mukaan nuoret äidit käyvät ulapalla ruokailemassa vanhempien naaraiden jäädessä hoitamaan tyttäriensä lapsia ja valvomaan oppaan sanoin ”diskoa”. Ja siltä se näyttikin: siniharmaan nuoriso-osaston ryhmässä tiivistyi ilonpito riehakkaaksi loiskeeksi kuperkeikkoineen, selälle heittäytymisineen ja pyrstönheilautuksineen. Valkeiden isoäitien rauhalliset pyörivät selät sekä ”hymyilevät” päät tarkkailemassa merenpäällistä ympäristöään viestivät lauman elinvoimasta ja elämänkokemuksesta. Maitovalailla on hyvin joustavat selkänikamat ja niskalihakset, jonka ansiosta ne kykenevät kääntämään päätä liikuttamatta koko kehoaan, mikä lisää niiden liikkeiden inhimillistä vaikutelmaa. Se, miksi valaat saapuvat aina näille samoille merenalaisille hiekkasärkille, on arvailujen varassa. Syiden arvailut ovat lasten hoidosta synnytyksestä toipumiseen ja ihon hoitoon sekä loiseläinten karkotuksesta huvin-vuoksi-toimintaan.

Maitovalaat uivat yleensä hitaasti. Siksi niiden verkkaisesti pintaan hengittämään nousevaa valkeaa selkää on helppo seurata yhteysaluksiltakin. Ne eivät sukella yleensä kovin syvälle, mutta pystyvät helposti sukeltamaan jopa 450 metrin syvyyteen. Yhtenä iltana seurasimme maitovalaita etäältä veneestä. Sattumalta venettämme kohden ja aivan vieritse ui kaksi valkoista aikuista maitovalasta poikasineen. Toinen kantoi pikkuistaan selässään, sillä vastasyntyneet poikaset eivät vielä kykene pysymään aikuisten uintivauhdissa mukana. Nuorten maitovalaiden on nähty kantavan erilaisia esineitä, kalaverkkoja, puunkappaleita ja jopa pääkalloa. Tämä on tulkittu poikasten kanto-harjoitteluksi. Toisinaan maitovalasäidin menettäessä poikasensa hän saattaa kantaa korvikkeena vaikka venepoijua. Valaat ovat ainoita nisäkkäitä ihmisen ohella joiden naarailla on vaihdevuodet. Naaraat elävät useita vuosia hedelmällisen iän yli ja osallistuvat tällöin jälkeläisten hoitoon. Valaiden vaihdevuosia on tutkittu maitovalaiden tavoin hyvin sosiaalisilla pallopäävalailla.

Oppaamme mukaan Solovetskin valaskanta ei ole lähivuosina ainakaan kasvanut, sillä vastassa ovat ekologiset rajat: ravintoa on riittämiin juuri tämän suuruiselle populaatiolle. Maitovalaat ovat nokkelia saalistajia ja pyytävät ravinnokseen monipuolisesti noin sataa erilaista mereneliötä ja kalalajia: mm. tursaita, kalmareita, katkarapuja, krilliä ja simpukoita. Maitovalaita, kuten muitakin valaita, uhkaa kuitenkin katoaminen maailman merten muuttuessa ihmiskunnan likaviemäreiksi. Arktisten valaiden luontaisia uhkia ovat miekkavalaat ja jääkarhut, ihmisten aiheuttamia uhkia ympäristömyrkyt, ilmastonmuutos sekä uudelleen päätään nostava taloudellinen kiinnostus valaanmetsästykseen. Siksi valastarkkailuturismia pidetään erittäin tärkeänä osana valaiden suojelutyötä.

Tapasin Solovetskissa moskovalaiset äidin ja tyttären. Tytär opiskelee Moskovassa peruskoulun opettajaksi. He olivat tulleet muiden venäläisten turistien tavoin tutustumaan Solovetskin saaren luostariin, luontoon sekä muinaishistoriaan jatulintarhoineen ja viettäneet saarella 9 päivää. Heidän mukaansa kyseessä on moskovalaisille erittäin epätyypillinen lomakohde. He ihastelivat rannoilla runsain määrin pää pinnalla kelluvia partahylkeitä, mutta eivät olleet koskaan kuulleet beluhasta (maitovalas venäjäksi)! Saatikka että olisivat tienneet valaiden tarkkailumahdollisuudesta Solovetskin saarella! Tytär oli kuullut yleisesti valaista ja valaiden suojelusta ja arveli sanan beluha tarkoittavan valkeaa kuuttia. Maitovalas on useilla kielillä beluga, mutta venäjäksi sana tarkoittaa sampea. Valasturistit tulevat Solovetskille lähinnä Suomesta ja muualta Venäjän lähialueilta. Meidän kanssa samaan aikaan oli ukrainalainen luontomatkailu-ryhmä tarkkailemassa valaita. Yksi oppaistamme, moskovalainen toimittaja-opiskelija, sanoi pelkäävänsä turismin ryöstäytyvän valaiden kannalta kielteiseen suuntaan, koska kaikki turistit eivät osaa käyttäytyä. Myös veneilyä valaiden ympärillä on haluttu Solovetskissa rajoittaa (toisaalta ei ole sopivia veneitäkään) ja omatoiminen, ilman paikallisen luostarimuseon opasta, seitsemän kilometrin kävely Belugii-niemen tarkkailuasemalle on kiellettyä. Tämä on helppo ymmärtää. Mutta Euroopan viimeisten maitovalaiden metsästykseen on myös Venäjällä paineita ja selitys on tuttu: koska ne pyytävät samoja kaloja kuin ihmiset. Vienanmeren maitovalaita on myös pyydystetty myytäviksi ulkomaisiin akvaarioihin. Valaiden tarkkailumatkojen kehittäminen ja organisoiminen Solovetskista käsin yhteistyössä venäläisten valastutkijoiden kanssa voisi parhaimmillaan tarjota vaihtoehtoisen elinkeinon muuten köyhään Vienan karjalaan ja Arkangeliin kuuluvaan Solovetskiin – ja myös suositun ja eksoottisen lähiluonto-matkailukohteen niin venäläisille kuin suomalaisille matkailijoille.

Tuula Nikulainen (julkaistu Salon Seudun sanomissa 23.8.2009)



Matkan järjestäjä: Kon-Tiki-Tours

Meren pohjaan vajonnut aurinko

Meren pohjaan vajonnut aurinko

Valaat lisääntyvät hitaasti, elävät suhteellisen pitkän elämän ja kuolleina painuvat merten syvyyksiin. Suurten valaanruhojen hajoamisprosessi kestää vuosikymmeniä. Tutkijat löysivät 70-luvun lopulla fotosynteesin rinnalle toisen yhteyttämisen muodon, kemosynteesin, jossa lehtivihreättömät bakteerit pystyvät yhteyttämään hiilidioksidia saamansa kemiallisen energian avulla – eli yhteyttämään ilman auringon valoa. Hitaasti mätänevissä ja hajoavissa öljyisissä valaanruhoissa syntyy kemosynteesi, josta vapautuu energiaa, kun yksinkertaiset epäorgaaniset aineet, ruhosta vapautuvat rikki- ja typpiyhdisteet sekä metaani, hapettuvat. Kemosynteesiä hyödyntävät mikrobit ja arkkieliöt, joita on löydetty merenpohjan kuumien lähteiden läheltä ja valaiden ruhoilta. Kemosynteesin uskotaan olevan eliöiden varhaisin energiantuotantomenetelmä ja kuollut valas on kuin mereen vajonnut aurinko. Näin valasauringot yhdessä merten syvyyksien mustien savuttajien kanssa muodostavat meriluonnon ja koko planeetan monimuotoisuutta ylläpitävän verkoston. Teollinen valaiden metsästys on tehnyt mittaamattoman aukon tähän verkostoon. 

Pesäpäivien virvatulia ja peikonkultaa

Tänään on virallinen juhannusaatto, keskikesän juhla, valon yön juhla, hedelmällisyyden juhla, veden juhla...mutta ajankohta on väärä (ja virallinen taho aina väärässä...)!

Kalenterin mukaan juhannus asettuu 21. päivän kohdalle. Tarkalleen ottaen silloin alkavat perinteiset pesäpäivät, jolloin aurinko pysyttelee taivaanlaella kolme päivää ja vasta sen jälkeen päivä alkaa väistyä yön tieltä. Vuotuinen auringonkierto kulkee pesästä pesään ja kiertoon liittyvät keskikesän ja sydäntalven uhrijuhlat ovat perinteisesti sijoittuneet pesäpäivien kolmanteen päivään eli auringon syntymän tai radalleen paluun aattoon. Sydäntalvella aurinko pysyttelee pimeässä pesässään tasauksen jälkeen kolme päivää ja näin nykyinen jouluaatto sijoittuu auringon syntymäpäivään.

Ehdotan juhannuksen pesäpäiviä virallisiksi vapaapäiviksi, levon, hedelmällisyyden ja ympäristömme säilyttämisen nimiin tai kunniaksi, miten vain. Lisäloma tuo levähdyksen myös luonnolle, jos ei rasitukseksi lasketa luonnon ääreen kirmaavia juhlijoita. Juhannuksen juhlintaan tulisi kuulua myös kesärauhan julistus, jonka jälkeen ympäristörikoksista saisi kymmenenkertaisen rangaistuksen...ja rauhaa voisi kestää vaikka koko kesän, ainakin metsän hakkuiden osalta.

Juhannuskokkoa ei tohdi polttaa kulohälytystilasta riippumatta, koska polttaminen heilauttaa kunkin omaa hiilitasetta. Tunnemme sen jo nahoissamme miten paljon kasvihuonekaasuja ja pienhiukkasia saavat aikaiseksi tuhannet kituliekillä palavat, sytytysnesteillä avitetut ja roskista kootut kosteat juhannuskokot! Kokkoainekset joutavat siis energiajätteisiin.Juhannuskokkojen sytyttämisen sijaan voisimme haahuilla luonnossa etsimässä peikon kultaa ja virvatulia, bioluminoivia luonnonilmiöitä.


Mistä voin löytää peikonkultaa?

Virvatulista ja aarnivalkeista on paljon tarinoita. Osaamme aavistaa tulien liittyvän luonnolliseen hajoamiseen, aineen kiertokulkuun ja muuttumiseen toiseen olomuotoon. Aine palaa ja kaikki palaa takaisin. Pesästä pesään on kaikkialla luonnossa tapahtuvaa liikettä.

Peikon kultaa on osattu jo muinoin etsiä ja myös hyödyntää. Pohjoisen vaeltajat ovat käyttäneet reittiensä merkitsemiseen lahottajasieniä tai lahonnutta puuainesta. Tietäjät ovat osanneet loihtia virvatulia osaksi parannustaikaa. Nykyaikana virvatulella olisi käyttöä valaistuksessa virallisen sähköverkon ulkopuolelle asettuvien kansalaisten asujaimistoissa.

Vihreänä hohtavaa peikonkultaa löytyy pimeällä kivien alta, kannoista ja lahopuiden rungoista. Virvatulia synnyttävät valon kajoa heijastavat aarnisammaleet, palavat suokaasut sekä lahosienet. Ehkä yleisin virvatulen synnyttäjä on mesisieni Armillaria borealis, joka on heikosti itsevalaiseva eli bioluminoiva.

Ja jotta keskikesän juhla ei painottuisi liiaksi metsiin ja uhriluvut pysyisivät suhteellisina, osa juhlijoista voisi suunnata virvatulien etsinnän merelle tavoitteena löytää Alexandrium ostenfeldii, luminoiva myrkkylevä.

Hyvää virallista juhannusta!
toivoo tuulahdus

Pohjanmesisieni eli mesisieni (Armillaria borealis) kasvaa yleensä tuppaina lahokannoissa tai -puissa. Sieni saattaa kasvaa myös maassa, mutta tällöin se on todennäköisesti yhteydessä lahoaviin juuriin. Sen 5–10 cm leveä, kellanruskea, säikeinen ja harvasuomuinen lakki on kupera ja laakea. Vaaleanruskeassa, sitkeässä jalassa on selvä rengas. Eräät mesisienilajit tuottavat biologisesti valoa, ne hohtavat pimeässä. Suomen sienistä pimeässä hohtaa pohjanmesisienen lisäksi nuijamesisieni.

Mesisieni on lois- ja lahottajasieni. Se iskee eläviin puihin, joissa kasvaa loisena ja lopulta tappaa puun myrkyllään. Tästä sieni jatkaa lahottaen puuainesta. Mesisieni on eräs Suomen tehokkaimpia tuhosieniä. Sen itiöemät kehittyvät elo-lokakuussa.

Mesisieni tunnetaan myös hyvänä ruokasienenä. Ainoastaan sen nuoret lakit kerätään. Vanhojen ja raakoina syötyjen lakkien tiedetään aiheuttavan joillekin vatsavaivoja, on lakit syytä ryöpätä. Tärkeää on huomioida myös se, että jotkin mesisienen kaltaiset kantosienet ovat myrkyllisiä.

---