Äiti-hylje. Mother Seal. (Hyljeksityt - Outcasted)

Hyvää luonnon monimuotoisuuden päivää - luonnon monimuotoisuus on hyvinvointimme edellytys!

Runo

Suomesta sukupuuttoon hävinneet myrkkypistiäiset 2010 uhanalaisuus tarkistuslaskennan mukaan

Erakko-hotellit

Paljasjalkapolku. Ympäristötaidenäyttely 2013. Korppoo.

Erakko-hotellit

Erakkomehiläisille 7 huoneistoa mukavuuksineen: aamuaurinkoon suunnatut oviaukot, pitkät puhtaat käytävät ja turvallinen ympäristö.

Erakkomehiläinen (engl.  Solitary bee)

Erakkomehiläiset ovat villejä mesipistiäisiä, joiden naaras rakentaa pesän yksin ilman lajitovereidensa apua. Erakkomehiläiset elävät yksin tai pienissä yhdyskunnissa, mutta vailla samanlaista sosiaalista luonnetta kuin tarhamehiläiset ja kimalaiset. Erakkomehiläisillä ei ole työläisiä, vain koiraita ja naaraita. Erakkomehiläisemot kasvattavat jälkikasvunsa pesäkoloissa, jotka ne tekevät, lajista riippuen, maahan tai pieneen reikään puussa. Emo täyttää pesän siitepölyllä ja medellä. 

Mesipistiäiset ovat tärkeimpiä kasvien pölyttäjiä

Kolopesivien mesipistiäisten asuntopula on pahentunut maaseudun muutoksessa. Metsänhoito on siivonnut lahopuut ja muokannut metsäpohjan, avonaiset laidunniityt ovat kasvaneet umpeen, puistot ja pihat ovat siistillä nurmikolla, hirsirakentaminen on vähentynyt ja puuaitojen tilalla on betonia ja metallia. Kovakuoriaisten puuhun tekemiin reikiin pesimään tottuneet erakkomehiläiset pölyttävät kukkia ja puutarhamarjoja, sekä monia maatalouden viljelykasveja, kuten rypsiä ja hernekasveja. Erakkomehiläiset keräävät siitepölyä tarhamehiläisen tavoin vasuihinsa tai takaruumiinsa runsaisiin karvoihin. Ne ovat meille hyvin arvokkaita pölyttäjiä. Meidän terveellinen ja monipuolinen ravinto on suorastaan riippuvainen erakkomehiläisten tarjoamista pölytyspalveluista.

Tutkittu juttu: yksi ainoa muurarimehiläinen saattaa pölyttää yhtä monta kukkaa kuin 80-300 tarhamehiläistä! Villien mesipistiäisten pesimäpaikat ovat nyt vähissä ja olen tehnyt Erakkojen hotellit -teoksen tähän tarpeeseen. Mm. muurari- ja lehdenleikkaajamehiläiset arvostavat hotellimajoitusta!

Kyse on kuitenkin suuremmasta kokonaisuudesta kuin vain ihmisen ravinnosta. Erakkomehiläisten pesissä loisivat monet muut hyönteiset, kuten toukojäärä tai villakärpänen. Pölyttäjähyönteiset vaikuttavat välillisesti myös lintujen ja muiden eläinten ravinnonsaantiin pölyttymisen kautta muodostuvien siementen muodossa. Hyönteiset ovat olennainen osa luonnon monimuotoisuutta. Ne ovat monien lajien tärkeitä ravintolähteitä, niin loisten kuin petojen. Hyönteiset ja muut selkärangattomat muodostavat kasvien ohella ravintoverkoston perustan, jonka heikkeneminen vaikuttaa ennalta-arvaamattomasti luonnon tasapainoon.

Erakkomehiläisille pesiä

Valmistan Paljasjalkapolku-ympäristötaidenäyttelyyn teoskokonaisuuden mesipistiäisen pesistä. Mesipistiäisten habitaatit ovat hävinneet maaseudun muutoksen myötä ja monet lajit ovat uhanalaisia tai vaarantuneita. Mesipistiäiset ovat tärkeitä pölyttäjiä. Erakkopistiäiset ovat villejä mesipistiäisiä.

Myrkkypistiäisiä!
Erakkomehiläiset, niinkuin tarhamehiläisetkin kuuluvat myrkkypistiäisiin. Rauhallinen yhteiselo näiden pelottavien pörriäisten kanssa on mahdollista. Villimehiläisillä on kyllä pistin, mutta se on niin heikosti kehittynyt, ettei se kykene läpäisemään ihmisen ihoa. Sitä paitsi nämä hyönteiset ovat hyvin rauhallisia, minkä vuoksi niiden toimia on erittäin helppoa seurata -pysyt vain itse rauhallisena!


Lehdenleikkajamehiläinen
Kiinnostukseni mesipistiäisiä kohtaan heräsi joitain vuosia sitten - sattumalta. Meillä oli penkkeinä pihakeittiön ympärillä suuret pajun rungot. Istuimme rungoilla, minä vihanneksia tulella käännellen, kun huomasimme lasten kanssa, että jalkoväleissämme oli liikettä: siellä lenteli pörriäisiä, jonkinsortin amppareita eli myrkkypistiäisiä “varmaan”. Lapset olivat oppineet olemaan rauhallisesti tavallisten myrkkypistiäisten eli ampiaisten (ampiaiset eivät ole mesipistiäisiä, vaan petoja) kanssa, joten kumarruimme tarkastelemaan tarkemmin mitä haarojen välissä tapahtui. Tosiaankin: runkoon oli tullut pienen pieniä reikiä, halkaisijaltaan noin 4-5 mm. Pörriäiset ilmiselvästi pitivät reikiä pesinään. Päätimme seurata tilannetta ja jatkoimme penkkien käyttöä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Myrkkypistiäiset eivät välittäneet meistä, vaan jatkoivat lentojaan. Jonkin ajan kuluttua huomasimme, että reiät oli peitetty vihreällä... Tutkimme reikiä ja selvisi, että rei´issä oli pieniä lehtien paloja, jotka oli leikattu pienen pienillä otuksen hampailla tarkalleen pesäreiän kokoisiksi! Olimme haltioissamme! Joka reiän suulla oli paksu nippu näitä taidokkaita lehtileikkeleitä! Näimme myös, miten mehiläiset kantoivat pyörylöitä pesiinsä ja asettelivat ne huolellisesti suuaukolle. Ilmeisesti sisällä onkalon perällä oli lapsosia.

Vanhassa pajunrungossa asui ahkera pölyttäjä Megachile rotundata eli lehdenleikkaajamehiläinen.

Pesiä valmistuu:

Erakko-hotelli?

Hylky-ryijy

Äitini, jolta olen alunperin saanut idean solmeilla matonkuteista ryijyjä, ihmettelee hylky-ryijy-tekniikkaani:

Hyljeksityt - näyttelyssä Saaristomeren luontokeskus Sinisimpukassa

Ryijy-kuutti alkaa hahmottua...

Hyljeksityt - Outcasted

Hyljeksityt. Outcasted.

Saaristomeren luontokeskus Sinisimpukka

 15.2-31.3.2013

Pinnan alla. Underneath.

Teosten alku-inspiraationa ovat olleet Pohjanmerellä Helgoland-saaressa tapaamani hylkeet, jotka eivät kaihda ihmisiä, koska hylkeitä ei ole metsästetty vuosikymmeniin. Olen tavannut myös Saaristomerellä kallioluodoilla lepääviä isojakin hyljelaumoja - ja kuunnellut hylkeiden laulua. Saaristomeren hylkeet ovat varuillaan.

Hylkäämme ja hyljeksimme, meillä jokaisella on hylkynä olemisen kokemuksia.

Hyljeksimme luontoa, varsinkin niitä olentoja, joiden kanssa jaamme yhteisiä resursseja, ravintoa. Jaamme myös näiden olentojen kanssa ongelmamme: aaltovoima hiertää kivissä muovijätteemme pienen pieniksi partikkeleiksi, myrkyllisiksi ainesosiksi, jotka rikastuvat ravintoverkostossa hylkeisiin, kaloihin ja takaisin ihmiseen. Muoviperäiset ympäristömyrkyt aiheuttavat olennoille vakavia vaurioita, hitaasti ja huomaamattomasti.

Pohjoisella pallonpuoliskolla on tarinaperinne, joka on parhaiten säilynyt Skotlannissa: selkie-tarinat. Selkie on olento, joka on ollut hylje ja muuttunut ihmiseksi -ja päinvastoin. Kreikasta on löytynyt myös hauta, jossa nuoren naisen viereen on haudattu hylje - selkie-puoliso?

Toivon teosteni avaavan keskustelua mertemme susista, hylkeistä, uusista näkökulmista: yhteiselon, kulttuurin ja tarinoiden rikkaus? Ja ne muoviroskat...

Veistokset on tehty hylätyistä materiaaleista, roskista ja löydöistä: 

Hyljeksityt - Saaristomeren luontokeskus Sinisimpukassa

1. Pinnan alla, 2013. Tekstiili, metalli, paperi, sideharsokipsi, lasten hylkäämät muovilelut. 

2. Helgoland Pyhämaa, 2012. Valokuva canvakselle, punainen lanka.
3. Tuntematon selkie 2012. Tekstiilit, metalli, paperi.
4. Isoäiti, 2012. Tekstiilit, metalli, paperi, punainen lanka.
5. Muotokuvia, 2011. Valokuvia hylätyissä kehyksissä.
6. Ryijykuutti, yhteisteos, 2013. Puno oma kuteesi verkkoon! Ryijytekniikka on syntynyt ainakin tuhat vuotta sitten, ehkä siitä oivalluksesta, että elävä eläin on ravokkaampi yhteisölle (ja ekosysteemille) kuin kuollut eläin. Ryijy matkii eläimen turkkia.

Kädelliset

Aberdeen

Käsityö on käsittämistä, käsittäminen käsityötä

Lumi. Luoda lunta. Luominen.

Ihminen on kuin koira, verrattuna kantaemoonsa suteen, mielihyvään koukuttuva, rajoissa rauhoittuva, ikuinen pentu.

Loihtua Uudelle Vuodelle!

Elämä on ihmeellinen: saat haavan ihoon, se paranee itsestään. Saat vähän isomman haavan, sinun täytyy koota itsesi, puhdistautua, kerätä oikeita kasveja, vahvistua ja haava paranee itsestään. Saat tosi ison haavan, tarvitset parantajan, joka antaa sinulle loitsun, kartan, lääkkeen ja aikaa - ja taas haava paranee itsestään.

Terveyttä ja voimia Uuteen Vuoteen!

Väinämöisen polven haava

-Vaka vanha Väinämöinen

Vuorella venettä vesti,

Kalliolla kalkutteli

Kirvon lyömättä kivehen,

Kasan kalkahuttamatta.

Hiisi vartta vaapahutti,

Lempo pontta pyörähytti,

Hiisi suonille sovitti,

Lempo luille luiskahutti.

Veri pääsi vuotamahan,

Maahan maito juoksemahan;

Ei ollut sitä mäkiä

Eikä vuorta korkieta,

Jok´ ei tullut tulvillehen

Varpahasta Väinämöisen,

Polvesta pojan pätösen.

-Tuoahan hopietuoppi,

Kultakannut kannetahan:

Ei pietty pikkustakana,

Vejä ei vähästäkänä

Jeesuksen suloa verta,

Herran hurmetta hyveä.

Tuohiset vesiltä tuotu,

Leppälastut lainehilta,

Ne on pikkusen pitänyt,

Vetänyt ani vähäsen

Veren vuotamattomaksi,

Maito juoksemattomaksi.

Ei nyt maahan maito joua,

Kumpuhun urosten kulta,

Miesten hempu heinikköhön.

Vaka vanha Väinämöinen

Jo näki tuhon tulevan,

Hätäpäivän peälle soavan,

-Niin heän sanoiksi virkko:

"Veri, seiso niinkuin seinä,

Hurmeh, asu niinkuin aita,

Kouhkoiss´ on siun kotisi,

Maksoiss´ on siun majasi,

All´ on vuolten vuotiesi,

Siell´ on suosi ollaksesi,

Lempi liukoaillaksesi

Lihan lämpösen sisässä!

Liha on lämmin syöäkses,

Veri on lämmin juoakses!"

Arhippa Perttunen

Hyvää hevosten ja auringon karjan päivää!

Jouluperinteiden esiin raaputusta parin vuoden takaa:

tuula nikulainen: Hyvää hevosten ja auringon karjan päivää!: Joulupäivänä (noin 25. joulukuuta ) päivä pitenee myös aamun puolelta eli  tuolloin aurinkohirvi on noussut pesästään. Varsinaiset ...

Leppoistelua ja pesintää

Vielä muutama minuutti aikaa pudottaa käsistään kolat ja imurinvarret.
Kello 13.12 aurinkohirvi painuu pesään ja kolme päivää kestävä talvipäivän seisaus alkaa.

Lumi on tehnyt pesistämme ennennäkemättömän kauniita. 

Pesäpäivetytään oikein kunnolla! 

Antaa lumen maisemoida kolat ja lapiot osaksi täydellistä kotipesää... kätkeä soramontut, metsäraiskiot ja talvivaarat hetkeksi pois mielistä.

Meriemä 

Aika on mitä parhain tanssille, laululle ja runoudelle.

Pesäpäivät.

Hyljeksityt

Saaristomeren luontokeskus Sinisimpukka: 15. 2 - 30.3

Hyljeksimisen etymologiaa

Quovadis Madrid: Burning Burning

Matkalla Babadagiin, Runon ja tarinan jurtassa

Andrzej Stasiukin ja Matkalla Babadagiin-kirjan fanitapaamisessa oli tilaa, sillä samanaikaisesti messuilla esiintyivät Jörn Donner ja presidentti. Suomentaja Päivi Paloposki kertoomielenkiintoisia anekdootteja Stasiukista ja hänen kirjoistaan. 

Tänään oli ohjelmisto-kapteenin Kari Kettulan viimeinen päivä messujen ruorissa. 

Jurtta: Salon ammattiopistossa (entinen Hakto) oppilaiden kanssa tehty vuonna 1995, sähkön koskematta, tulella, höryllä, käsillä, kirveellä, puukolla ja hevosella. Männystä' ja pihlajasta. Suomen lampaan villasta.  Ohjaajina Hal Wynne-Jones ja allekirjoittanut.

Runon, tarinoiden ja hiljaisuuden jurtta Turun kir...

tekotuulahdus: Runon, tarinoiden ja hiljaisuuden jurtta Turun kir...: Hiljaisuuden jurtta täynnä tarinaa, matkoja, runoutta ja rakkautta. 5-7.10.2012 Turku Ohjelma  jurtassa TÄNÄÄN:

 Jurtta (A-halli) Sunnuntai 7.10.

11.00 Hiljaisuuden jurtta

12.00

Volgan mutkasta Siperiaan (SKS). M.A.Castrenin seura esittää suomalais-ugrilaisia kansoja esitteleviä elokuvia

12.30

Eroottisen runouden kavalkadi. Runoilija J.K.Ihalainen virolaisine ja suomalaisine ystävineen

13.00

Kirjailija Seija Vilén: Pohjan akka (Avain). Haastattelija Katja Jalkanen

13.30

Miksi Nietzsche? Kolmas tila esittää

14.00

Andrzej Stasiukin ja Matkalla Babadagiin-kirjan fanitapaaminen. Suomentaja Päivi Paloposki kertoo aluksi Stasiukista ja hänen kirjoistaan

15.00

Kirjailija Lasse Berg (Ruotsi): Kalaharin aamunkoitto. Miten ihmisestä tuli ihminen? (Into Kustannus). 

16.00 - 17.00  Hiljaisuuden jurtta

Runon, tarinoiden ja hiljaisuuden jurtta Turun kirjamessuilla 5-7.10

Hiljaisuuden jurtta täynnä tarinaa, matkoja, runoutta ja rakkautta.
5-7.10.2012 Turku

Ohjelma jurtassa (linkistä mesaujen koko ohjelma):

Jurtta (A-halli) Perjantai 5.10.

11.00 Hiljaisuuden jurtta
12.00
Runojurtta. Runoviikko ry esittää, Varsinais-Suomen runokimara: runoilijat Tommi Parkko, Satu Haapala, Kimmo Leijala, Susinukke, Juha Kulmala, Tuula Sandström, Asko Lehtonen, Helianne Kallio, Sami Liuhto, Tapani Kinnunen, Veera Kivijärvi, Kalle Talonen, Mika Kivelä ja Esa Hirvonen
13.30
Runoilija Tommi Parkko: Runouden ilmiöitä (Avain). Haastattelija Tiina Aalto
14.00
Kirjailija Sini Kiuas: Kirjoittajakalenteri (Avain). Haastattelija Katja Jalkanen
14.30
Sanasadon syksy! Kustantaja Erkki Kiviniemi (Sanasato) kertoo legendaarisen Colin Wilsonin kirjasta: Sivullinen ihminen, josta on ilmestynyt pokkaripainos. Paikalla myös kirjailija Rauha Kejonen: Huuto, sekä runoilijat Heikki Jalava: Maailma on jälleen vieraampi, Juha Rautio: Häkki ja Joona Ruusuvuori: Ambulansseja taivaalla
15.00
Taiteilija Tiiti Mendelin ja taiteilija Tuula Nikulainen keskustelevat Siperian matkoista Tiitin käsintehtyjen matkakirjojen pohjalta.
15.30
Volgan mutkasta Siperiaan. M.A.Castrenin seura esittää suomalais-ugrilaisia kansoja esitteleviä elokuvia
16.00
Runojurtta: Runoviikko ry esittää Nauravat runoilijat/The Laughing Poets: Harri Hertell, DXXXA D, Risto Koo, Esa Hirvonen, Dirk Huelstrunk, Kate Fox ja Riina Särkilahti

Jurtta (A-halli) Lauantai 6.10.

11.00
Kirjailija Seppo Järvinen kertoo matkakirjastaan Rukki, mantra ja piilaakso (Enostone)
11.30
Kirjailija Gerdur Kristny (Islanti) keskustelee kirjastaan Verikaviot (Savukeidas) kirjailija Tapio Koivukarin kanssa ja lukee runojaan
12.00
WSOY:n ja Tammen runotunnit: runoilijat Anne Hänninen: Hiekkaleijat, Lauri Otonkoski: Origami, Aki Luostarinen: Ajan olo ja Marianna Kurtto: View-master, Aki Salmela: Vanitas, Merja Virolainen: Valloittaja. Haastattelijat Anna-Riikka Carlson ja Esa Silander
14.00
Volgan mutkasta Siperiaan (SKS). Dosentti Ildiko Lehtinen, toimittaja Kirsi Moring sekä professori Sirkka Saarinen kertovat kirjastaan. Haastattelija toimittaja Jukka Mallinen
14.30
Eesti Päivälehden toimittaja ja kirjailija Rein Sikk (Viro) ja toimittaja Harri Rinne keskustelevat Sikkin kirjasta Minu Ugrimurti
15.00
Volgan mutkasta Siperiaan. M.A.Castrenin seura esittää suomalais-ugrilaisia kansoja esitteleviä elokuvia
15.30
Kirjailija Matti Rämö: Polkupyörällä Jäämerelle (Minerva). Haastattelija ex-kansanedustaja Janina Andersson.
16.00
Corto Maltese Siperiassa (Jalava). FK Heikki Kaukoranta kertoo. Corto Maltese-fanitapaaminen
16.45
Elämän korjaajat. Kädentaitojen ylistys. Suomentaja Tuukka Tomperi ja moottoripyöräilyn asiantuntija Esa Almgren esittelevät Matthew B. Crawfordin kirjoittamaa elämäntaidon ja uuden elämäntavan bestselleriä. (niin & näin -kirjat)
17.15
Eroottisen runouden kavalkadi. Runoilija J.K.Ihalainen virolaisine ja suomalaisine ystävineen

Valaita metsästetään Norjassa keväästä syksyyn

uusintabloggaus viime vuodelta:

Valaiden lahtaus ja norjalaiset lahtivalaat

Voiko valaista puhua ilman valaiden metsästystä, joka käsittämättömästä syystä jatkuu voimallisena ja jopa uudelleen voimistuvana juuri pohjoismaissa?

Se on vaikeaa. Norjalaiset tappavat lahtivalaita (minke whale). Lahtivalaat ovat suuria hetulavalaita, jotka käyvät lisääntymässä trooppisilla merillä maapallon eteläisellä pallonpuoliskolla ja palaavat kantavina ruokailemaan pohjoisen ravinnerikkaille merille -päätyäkseen lahdattavaksi! Voitteko kuvitella mitään muuta nisäkästä sallittavan metsästettävän kantavana? Ei armoa, eikä kunnioitusta näiden valaiden kymmeniä tuhansia merimaileja kestäville valelluksille. Norjalaisten pyyntikiintiö on tänä vuonna suurempi kuin koskaan sitten vuoden -86 valaiden metsästyksen kieltävän kansainvälisen sopimuksen, yli 1300 yksilöä. Näistä useat ovat kantavia. Lisäksi lahtauksen seurauksena mereen jää kuolemaan "huonoja osumia" tai saaliksi jääneitä "liian pieniä" valaita - nämä, jos joku ne löytää ja vaivautuu raportoimaan, huomioidaan kiintiöissä. Valaanpyyntialuksilla ei enää matkusta ulkopuolista tarkkailijaa tai eläinlääkintä-asiantuntijaa.

Valaanpyyntialuksen tunnistaa "variksen pesästä" eli tähystystornista, sekä norjalaisten lahjasta maailmalle:  automaattisesta, valaan sisällä räjähtävästä harppuunasta.

Lahtivalas on edelleen vaarantunut laji kansainvälisessä luokituksessa, mutta norjalaisten "omien tutkimustensa" mukaan, jotka eivät ole julkisia, kanta on elpynyt riittävästi ja norjalainen metsästys on "kestävää". Maailmassa ei ole yhtään valaslajia joka olisi tieteellisesti todistettavasti elpynyt sellaiselle populaatiotasolle joka kestäisi metsästystä.

Minke whale

finnish = english:

lahti = bay, cove, butcher, slaughter

lahti valas (lahtivalas) = minke whale

Suomenkielinen nimi valaalle on LAHTIvalas. Nimitys antaa mielikuvan valaan olevan "syntyneen lahdattavaksi" tai "se tavallisin lahti", saalis, valaanmetsästäjälle. Sana lahti on suomalais-ugrilainen kantasana ja tarkoittaa meren tai järven muodostelma, jossa vesi työntyy pitkälle mantereeseen kuuluvien maa-alueiden väliin , englanniksi bay tai cove. Kielessämme lahti tarkoittaa myös teuraseläintä ja teurastusta : lahti, lahtaus, lahdata. Nykysuomessa sana sisältää ajatuksen massateurastuksesta, eli samanaikaisesti teurastetaan useita eläimiä tai yksittäisen eläimen erityisen raa´asta teurastuksesta. Sattumaa?

Sana lahti (muodostelma vedessä) on todennäköisesti antanut nimen valaalle - eikä päinvastoin: valaiden massateurastus nimen luonnonmuodostumalle. Valaiden metsästys lahdissa on mahdollisesti synnyttänyt lahti-sanalle uuden merkityksen. Lahti teurastus-merkityksessä on näin ollen ollut yhtä kauan käytössä, kuin on harjoitettu valaiden pyyntiä lahdissa.

Ruotsin kielessä minke whale on lahtivalas eli vikval. Kyky erottaa eri valaslajit toisistaan ei ole ollut valaanmetsästäjien vahvuuksia; norjankielinen minkevhal on mahdollisesti saanut nimensä kuuluisalta valaanmetsästäjältä Meincke  -nimeltään, joka erehtyi luulemaan lahtivalasta sinivalaaksi.

Perinteitä kunnioittaen lahtaus jatkuu

Lahtaus on elävää perinnettä: perinnelahtaajat niin Fär-saarilla kuin Japanissakin ajavat delfiinit ja pallopäävalaat (Pilot whales) sukuryhmineen lahtiin, sulkevat lahdensuut ja teurastava kaikki eläimet julmasti teräaseella niskaan lyöden, silpoen. Tämä on sallittua EU:ssa ja pohjoismaissa "perinteen vuoksi". Jos haluat, niin löydät videomateriaalia tästä perinteestä youtubesta. En halua liittää linkkiä tähän, niin on karmivaa katsottavaa. Jos et ole nähnyt elokuvaa Cove, niin katso! Tässä myös Seashepherdien linkki "operaatio Fär-saaret". Googlaamalla Pilot whales saat osumina etupäässä tietoa pallopäävalaiden kohtaloista Fär-saarelaisten jokavuotisessa lahtausrituaalissa.

Biologisesta näkökulmasta lahtaamisessa menetetään lähes aina yksi kokonainen geenipooli. Pallopäävalaat ovat sosiaalisia ja toisistaan huolehtivia valaita, jotka pystyttelevät äidinpuoleisissa suurissa sukuryhmissä koko elinikänsä. Pallopäävalaita on tutkittu vähän ja niistä on niukasti tietoa saatavilla. Yksi merkittävimmistä pallopäävalas-tutkijoista on tällä hetkellä juuri Heike Vesters.

Monille pallopäävalaat ovat tulleet tutuiksi valaiden rantautumisista kertovien uutisten kautta. Pallopäävalaiden sosiaaliset siteet ovat yksi selitys juurin niiden usein toistuville massarantautumisille. Yksi sairas yksilö, ja sen tarve hengittää, saattaa vetää mukaansa koko lauman vaaralliselle matalikolle. Pallopäävalaiden ääntely on ehkä ryhävalaan laulun jälkeen yksi kaikkein monimuotoisimmista. Kuulon merkitys on eläimille valtava ja kuuloelimet erittäin herkät. Usein rantautumisen alkusysäyksinä pidetäänkin kuuloelimen vaurioitumista ehkä sukellusveneiden ja laivojen kaikuluotauksista tai merenalaisista räjähdyksistä ja järistyksistä. Myös lahtien rehevöityminen on lisännyt korvien parasiittiongelmia. Viimeisin massarantautuminen on nähty Skotlannissa (linkissä artikkeli joka myös valaisee pallopäävalaiden sosiaalista käyttäytymistä).

Lahtausta suurilla vesillä

Valaiden ajaminen ja sulkeminen lahtiin teurastettavaksi on ollut helpoin tapa lahdata laumoittain liikkuvia valaita. Usein lahtauksen kohteeksi ovat joutuneet juuri matrilineaarisissa perhelaumoissa vaeltava valaat, jotka kerääntyvät lisääntymään ja synnyttämään lämpimiin merenlahtiin ja jokiin: pallopäävalaiden lisäksi ainakin miekkavalaat ja maitovalaat.

Joidenkin suurvalaiden lahtaus on ollut myös erityisen helppoa isoilla vesillä ja pyyntialuksista käsin valaiden käyttäytymisen vuoksi: valaat eivät jätä perheenjäseniään tai kumppaneitaan pulaan, vaan auttavat toisiaan henkensä kaupalla. Juuri tämä empaattinen ja sosiaalinen ominaisuus mahdollisti suurimman hammasvalaan, kaskelotin, teurastamisen sukupuuton partaalle. Kun yksi kaskelotti saatiin harppuunan päähän rimpuilemaan, muut riensivät auttamaan ja näin metsästäjät saivat poimittua harppuunoillaan yhden toisensa jälkeen. Kaskelotti eli sperm whale on se, jonka pääkopasta saadaan puhdasta öljyä, spermaseettia, noi 8 tynnyriä. Mainita voi vielä että valaat eivät suinkaan kuole harppuunaan, joka nykyään räjähtää valaan sisällä, vaan se lopuksi hukutetaan. Salliiko norjalaiset hirvieläimille tämän saman?

Valaanpäävaha eli spermaceti on Eu:n tullivapaiden maataloustuotteiden luettelossa nro: 1521

Merkillistä, miksi kukaan vielä haluaa lahdata valaita? Metsästys näyttäytyy täysin kannattamattomana puuhana ja Norja tukee runsaskätisesti valaan metsästystä. Valaan liha sisältää huikean korkeita ympäristömyrkkypitoisuuksia: kadmiumia, lyijyä, dioksiineja. Grönlannissa valaan ja hylkeen lihan syönti on johtanut tilanteeseen jossa lasten imettäminen on kiellettyä äidin rintamaidon korkeiden myrkkypitoisuuksien takia. Mihin perustuu puolestaan japanilaisten tieteellinen metsästys? Tosin tänä vuonna Seashepherdit saivat erävoiton, Japanilaiset keskeyttivät lahtauksen eteläisellä Tyynellä merellä. Onko kiinnostus valaisiin taloudellinen? Mahdollisesti uusi (tai uusvanha) luonnonresurssi lääke- , kemian- ja varsinkin voiteluaineteollisuudelle. Olen kirjoittanut tästä aiemminkin: valaan öjyt sisältävät yhden luonnon pisimmän ja stabiilimman molekyyliketjun. Öljyjen estereitä ja muita kemiallisesti eristettyjä öljyjen ainesosia käytetään polymerisaation (muovit) sekä syntetisaation ainesosina. Miksi EU:n tullivapaiden maataloustuotteiden luettelossa spermaceti eli valaanpäävaha tai -öljy on ylipäätään mukana ja numerolla 1521?

Kolmen maan lahtimarssi

Viime vuotinen IWC-kokous päättyi kalabaliikkiin: Islanti, Norja ja Japani marssivat ulos estääkseen äänestyksen Brasilian ja Argentiinan ajaman eteläiselle Atlantille perustettvasta valaiden suojelualueesta. Miksi ihmeessä? Yksi asia on selvää: maailman ihmisten suuri enemmistö ja myös valtioiden enemmistö eivät hyväksy valaiden metsästystä. Mistä valassodassa on oikeasti kyse?

Voiko ihmisen "elinkeinotoiminnalla" olla muita vaikuttimia kuin raha? Epäilen.

Siksi tukekaamme valasturismia. Kuunnellaan valaiden laulua, valasmusiikkia. Hakeudutaan katsomaan  ja kuuntelemaan näitä ihmeellisiä meren otuksia, joista tiedämme niin vähän. Tiedämme että valasturismiinkin liittyy ongelmia, joista eläinsuojelijat ovat kiivaita, mutta yhteisiä sääntöjä yritetään luoda koko ajan.

Juttuni valaidentarkkailuturismista Azoreilla

Norwegian whaling/Greenpeace

Norjalaiset ovat nostaneet 2012 valaskiintiötä, tavoitteena 1286 lahtivalasta, vaikka aikaisempia kiintiöitä on ollut vaikea saavuttaa. Norjalaisten valaanmetsästäjien mukaan johtuen huonoista sääoloista.

The Yurt is my Crater. The Rigging.

The Yurt is my crater. It Felt like burning. Woolen decay.

Burning Burning. Rigging. Theater Quo Vadis workout at Saaren kartano -residency.
Poetic Science and the Scene of Combustion. Next stop Madrid.

BurningBurning . The rigging. Quo vadis Madrid Burning Burning. Rehearsal. Theatre Quovadis (link) Set design and visualization made by Tuula Nikulainen, nomad felt Teamwork with Hoikkala, Järvikallas Kautto and Nikulainen

Tulivuoren sydämestä syntyneet

Tulivuoren sydämestä syntyneet -  tänään Salon Seudun Sanomissa julkaistu juttuni Azoreista. Lopussa pieni kainalojuttu "Moby Dick´n  pyytäjistä", joka ei mahtunut lehteen...

Olimme onnekkaita, tapasimme sattumalta lentokentällä hyvän ystäväni tyttären, Nooran - en tiennyt että hän oli töissä oppaana Azoreilla. Onnekkaita myös siksi, että  edellispäivänä Hispania ilmoitti lopettavansa kaikki matkat Azoreille.  Ikävää, että Noora ja muut Hispanian huippu-mukavat ja työlleen omistautuneet ammattitaitoiset oppaat menettivät näin myös työpaikkansa.  

Valas-matka Azoreille oli pitkäaikainen haaveeni. Mukaan lähtivät myös kaksi poikaani, aikuinen ja 11 vuotias. Hakukoneella löysin lennon. Netti tarjosi myös hotellivaihtoehtoja ja ajattelin kokeilla sellaista elämäni ensimmäisen kerran... Omatoimireissaamiseen tottuneena en arvannut, että saimme perillä myös fantastista opastusta ja huolenpitoa!

Tulivuoren sydämestä syntyneet (SSS 13.5.2012)

Sao Miguel, Azorien vihreä saari

“Täällä turismi on vielä lapsenkengissä ja sen toivotaan pysyvänkin niissä”, toteaa Sao Miguelin lentokentältä Ponta Delgadaan turisteja kuljettavan bussin opas Noora Nurmi. Salolaislähtöinen Noora on valmistunut vuosi sitten matkailuvirkailijaksi Liiketalouden opistosta, Helmistä. Työharjoittelun kautta Noora päätyi matkatoimisto Hispanialle oppaaksi, ensin Espanjaan. Viime lokakuusta lähtien Noora on asunut Azoreilla ja opastanut pohjoismaalaisia turisteja Sao Miguelin saarella. Kuulostaa unelmatyöpaikalta. Noora nyökkää hymyillen. Hän nauttii saaren rauhallisesta rytmistä ja ystävällisyydestä, joka tarttuu matkailijoihinkin. Useista tulivuorista syntynyt kumpuileva saari riippupilvineen on häkellyttävän kaunis. Saarelle suuntaavat turistit eivät ole tyyppillisiä etelänmatkaajia, sillä Azoreilla ei voida taata auringonotto-kelejä. Rantalomien sijaan matkailijat hakevat luontoelämyksiä, osa omatoimimatkailijoina.

Ensivaikutelma vihreästä saaresta on kuin isoäidin ympäriinsä räjähtänyt kukkapenkki, jonka karkulaiset vapaudesta riemuiten vierivät pitkin niittyjä. Lapsuudenmuistojen eksoottiset atsaleat, hortensiat ja krysanteemit levittäytyvät kaupungin ulkopuolisille jättömaille palatakseen välillä katujen reunoille vilkuttamaan ohikulkijoille. Koristekrassit vyöryvät oranssin keltaisina tienvierillä, asteekkien pyhä kasvi “päivänsini” kiipeää tumman violettina puiden varsilla ja kalliojyrkänteitä verhoavilla juurakoilla.

Azoreilla kasvaa kaikki 

Azorit ovat puutarha-intoilijan päiväuni, jossa tuhannet eri muuttoaaltojen mukana tuodut vieraslajit ja niiden alalajit täydentävät paratiisimielikuvaa tuoksuineen ja väreineen. Kotoperäinen kasvisto on saanut väistyä kukkaloiston ja eksoottisten puiden tieltä. Muutos on ihmisen aikaansaama: saaria käytettiin kolonialismin aikana uusien kasvien kauttakulkupaikkana ja koealueena. Noora kertoo: Azoreilla kasvaa kaikki mitä sinne on istutettu. Japanilainen havupuu Sigu on vallannut vuorenrinteet puukanervilta ja mustikkapensailta, Himalajan tuoksuinkivääri on levittäytynyt aluskasvina kaikkialle ja hottentotti-viikuna peittää vahvoilla varsillaan hentoa rantakasvillisuutta alleen. Jos on kiinnostunut alkuperäisluonnosta, kannattaa valita retkikohteeksi jokin muu Azorien yhdeksästä saaresta ja kavuta yli tuhannen metrin korkeuteen, eli sinne missä eksoottiset kasvit eivät enää viihdy. 

Merenalainen paratiisi keskellä Atlantin valtamerta

Tulivuorien sylkemät laavakentät ja tuhka ovat tarjonneet vaeltaville siemenille hedelmällisen kavualustan. Tulivuorien vedenalaiset jyrkänteet puolestaan piilottelevat vertaansa vailla olevaa luonnon monimuotoisuutta, joista valtameriemme nomadit, sinivalaat, kaskelotit ja lahtivalaat ovat löytäneet ravinteikkaan ja suojaisan levähdyspaikan. Valaat vaeltavat päiväntasaajan lämpimiltä lisääntymisalueiltaan pohjoisen viileyteen pysähtyen puolimatkassa ikiaikaiseen merikievariinsa Azoreilla. Tosin lahtivalaiden, joukossa kantavia emoja, pitkä vaellus pohjoiseen saattaa päätyä katastrofiin: norjalaiset metsästävät edelleen lahtivalaita kehittämällään harppuunalla, jonka pää räjähtää valaan sisuksissa. Kaskelotti-urokset saavat laiduntaa rauhassa Norjanmerellä, mutta Fär-saarilla teurastetaan vuosittain pallopäävalaita. Perinteiden vuoksi.

Perinne elää muutoksesta: 

valaiden metsästyksestä valaiden tarkkailuun

Azorit on malliesimerkki siitä, miten perinne elää muutoksesta synnyttäen hyvinvointia. Perinteikkäästä ja taloudellisesti merkityksellisestä elinkeinosta, valaiden metsästyksestä, kehittyi nopeasti uusi perinnejatkumo, valasturismi, samaan aikaan kun vaatimukset valaiden metsästyksen lopettamiseksi maailmalla kiihtyivät. Kaskelottien tutkijat olivat perustaneet Azoreille tukikohtansa jo 80-luvun alussa ja tottuneet tekemään yhteistyötä valaanmetsästäjien kanssa. Vanha yhteistyö oli uuden perinteen pohjana ja valaanmetsästäjät avustivat valastarkkailuun siirtymisessä, sillä heidän tietotaitojaan tarvittiin. Valaiden metsästys oli Azoreilla perustunut maalta käsin tehtyyn tähystykseen ja valaiden reittien sekä käyttäytymisen tuntemukseen. Tähystyskopit kunnostettiin palvelemaan uudenlaista valastarkkailua ja nyt Sao Miguelin kopeissa päivystää jatkuvasti kolmesta neljään tarkkailija-tutkijaa, jotka ilmoittavat radiopuhelimitse valaiden sijainnit matkailuyrittäjille.

Futurismo on Sao Miguelilla paikallinen valassafareja järjestävä pioneeri-yritys. Futurismo toimii yhteistyössä tutkijoiden kanssa ja valasmatkojen oppaat ovat meribiologeja. Heidän esitteessä luvataan 98% varmuudella nähtävän valaita. Delfiinit ovat myös pieniä hammasvalaiden heimoon kuuluvia olentoja, joita matkailijat kertovat nähneensä myös hotellien ikkuinoista. Jos valaita ei näy, valasturistit saavat rahansa takaisin. Azoreilla elää ympärivuotisesti kymmeniä valaslajeja. Kaskelottien ja lahtivalaiden lisäksi voit tavata erilaisia delfiinejä, miekkavalaita, sillivalaita, sinivalaita.

Maailman suurin hengitys

Ensimmäinen aamu Sao Miguelissa valkenee aurinkoisena ja tyynenä, joten suuntaamme
heti satamaan, sillä aamusafarit ovat kuulemma parhaimpia. Pilvet jäävät Azorien ylle ja merellä tarvitaan korkeita suojakertoimia. Parvena ruokailevat keltanokkaliitäjät paljastavat delfiinien sijainnin. Linnut käyttävät hyväkseen valaiden kykyä piirittää makrilliparvia. Veneen moottori vaikenee ja pian ympärillä ui sulavaliikkeisiä keltakylkisiä delfiinejä. Matkan takuu on täyttynyt. Jatkamme retkeä avomerelle, sillä tarkkailuasemista on kerrottu liikkeellä olevan sinivalaita. Kaukana horisontissa sinertää Sao Maria. Hieraisen silmiäni, kun ohitse lipuu merenneidon tiaraa muistuttava, auringossa kimmeltävä läpikuultavan värikäs otus. Portugalin sotalaiva. Outo nimi kaunokaisella, mutta se onkin hengenvaarallisen myrkyllinen.

Pian kuuluu innostunut huuto “there”! Erotamme suihkun, maapallolla suurimman koskaan eläneen olennon hengityksen, joka kohoaa jopa 20 metriin. Kellumme sammutetuin moottorein kahden sinivalaan lähietäisyydellä, aistien niiden keuhkoista purkautuneen kostean ilman. Yksin valaan hengitysaukko on valtaisan kokoinen. Välillä olennot pyörähtävät rauhallisesti syvyyksiin, pinnalla viipyy hetken pyöreä selkä ja pieni selkäevänystyrä. Sukellettuaan valas jättää vedenpintaan pitkäksi aikaa “jalanjäljen”, peilityynen soikion muotoisen alueen. Sinivalaan ollessa veden alla, aivan pinnan tuntumassa, se hohtaa ympäröivää merensineä sinisempänä, lähes turkoosina, josta se on saanut nimensä sinivalas. Itse valas on väritykseltään harmaa. Ensimmäisen suihkun näkemisen aiheuttama riemu muuttuu olentojen läheisyydessä lähes hartaaksi tunnelmaksi. Hengitämme sinivalaan ilmaa, annamme merituulen kuivata kostuneita silmäkulmia.

Seuraavana päivänä kellumme kumiveneessä ympärillämme kaskelottiperheitä. Azoreilla noudatetaan tarkoin säädeltyä etiikkaa: valaita ei saa häiritä, niitä ei ajeta takaa ja lähestymiseen on tarkat säännöt. Kiikaroiva oppaamme kertoo äidin imettävän poikastaan. Kaskelottien matrilineaariset yhteisöt viihtyvät paratiisiissaan, isöäidit tyttärineen ja lapsenlapsineen. Valaiden valkoiset väriläiskät kertovat niiden kuuluvan samaan sukuun. Isät vaeltavat pohjoiseen. Kaksi naarasta päättää suunnata luoksemme vain lipuakseen ohitsemme rauhallisesti puhaltaen, veneen kylkiä lähes viistäen. Kaskelotti valmistautuu sukellukseen, onnekkaat valasturistit ikuistamaan pyrstöevän heilahduksen.

kainalojuttu, jota ei julkaistu tilanpuutteen vuoksi:

Azorien maineikkaat Moby Dick´n pyytäjät

Azoreilla käytettiin perinteiseen valaanmetsästykseen kanoottimaisia, purjein sekä airoin varustettuja avoveneitä sekä käsiharppuunoita. Massiivinen valaanpyynti levittäytyi Azorien vesille kun amerikkalaiset pyytäjät etsivät valaita kaukana kotivesiltään ja tarvitsivat välivarastoja saaliilleen sekä varusteilleen. Azorilaispyytäjät olivat taitavien, kovaan merenkäyntiin tottuneiden merenkulkijoiden maineessa, jotka tunsivat meriluonnon oikut ja olennot. Pian azorilaisia palkattiin harppuunamiehiksi amerikkalaisiin valaanpyyntialuksiin. Elinolosuhteet Azoreilla oli kovat ja valaanpyynnistä tuli 1800-luvun puoliväliin mennessä merkittävin elinkeino Azorien saarilla. Harppuunamiehet viettivät pitkiä aikoja merillä ankarissa oloissa, satamaan saavuttiin vasta kunnes aluksen ruuma oli täynnään valasöljytynnyreitä. Esimerkiksi vuonna 1948 pyydettiin Azorien vesiltä 700 kaskelottia. Kaskelottien metsästystä helpotti niiden empaattinen luonne: yhden lauman jäsenen jäätyä harppuunan jatkeeksi, muut yrittävät auttaa sitä loppuun saakka. Kaskelotit tapettiin lähes sukupuuttoon niiden pääkopassa sijaitsevan valtavan öljymäärän takia. Yhdestä kaskelotista saattoi saada kahdeksan tynnyriä öljyä, ja kysyntä oli suurta teollisen vallankumouksen voiteluaineiksi ja kasvavalle kosmetiikkateollisuudelle.

AZORIT faktaa

-Azorit ovat Portugalille kuuluva yhdeksän saaren autonominen alue, jonka portugalilaiset löysivät 1400-luvulla.
-Löytöretkeilijät antoivat saarille nimen Azores, “kanahaukat”. Myöhemmin osoittautui, että saarten yllä viihtyvät haukat ovatkin hiirihaukkoja, mutta nimi säilyi. Tosin 1300-luvulta peräisin olevissa kartoissa on saaret merkitty nimellä Azules, “siniset”.
-Azorit sijaitsevat Atlantin keskiselänteellä ja ovat merenpohjasta mitattuna osa maailman korkeimpaa vuoristoa. Saaret sijaitsevat n. 1500 km Lissabonista länteen ja noin 3500 km Amerikan mantereesta.
-Azorit ovat vulkaanisesti aktiivista aluetta ja myös maanjäristysaluetta sijaitessaan Euraasian, Amerikan ja Afrikan mannerlaattojen liittymäkohdassa.
-Kaikki saaret ovat vulkaanista alkuperää ja varsin nuoria: Azorien vanhin on vasta noin 5 miljoonaa vuotta vanha, nuorin Pico vastasyntynyt 50 000 vuotias.
-Viimeinen tulinvuorenpurkaus on ollut vuonna 1958 kestäen yli vuoden. Tuona aikana noin ⅓ Azorien väestöstä lähti siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin ja Kanadaan.

-Azorien pääsaari on Sao Miguel, lempinimeltään “vihreä saari”. Pääkaupunki on Ponta Delgada.
-Sao Miguelin saarella on yhtä paljon lehmiä kuin asukkaita, eli n. 240 000.
-Sao Miguelin pääelinkeinot ovat karjatalous, matkailu ja kalastus. Verkkokalastus on Azoreilla kielletty ja tonnikalaa pyydetään perinteisillä bambuongilla.
-Azorit ovat ainoa paikka Euroopassa jossa viljellään ananasta ja teetä, myös luomuna.

-Azorit ovat maailman valasrikkaimpia alueita. Valasturismi on merkittävä elinkeino. Picon saarella se on pääelinkeino.
-Azorien ensimmäinen valasturismiin perustuva yritys syntyi Picon saarelle, heti kansainvälisen valaidensuojelu-moratoriumin astuttua voimaan 1987.
-Valaiden tarkkailu ja siihen yhdistyvä matkailu tuo tuloja jo yli 40 maassa. Azoreilla käyvät valasmatkailijat tuovat runsaamman elinkeinon saarille kuin valaiden pyynti ja myynti aikoinaan.

-Matkatoimisto Hispanialla oli maanantaisin charterlento Finnairilla Sao Miguelille.  Azoreille voi lentää Lissabonin kautta.

Maailman suurin olento hengittää

Olemme onnekkaita ja kiitollisia:
sinivalaat ovat läpikulkumatkalla Azoreilta arktisille vesille!
(Suihkun korkeus 10-25 m!)