Näytetään tekstit, joissa on tunniste art and ecology. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste art and ecology. Näytä kaikki tekstit

30. syyskuuta 2013

HYLKY

Hylky -installaatio
Lau Nau eli Laura Naukkarinen äänet ja Hyljeksityt





Paikka: entinen, nyt vallattu, Perniön kunnantalon huone:


Äänestä hyljeksittyjen puolesta:


21. toukokuuta 2013

Erakko-hotellit

Paljasjalkapolku. Ympäristötaidenäyttely 2013. Korppoo.


Erakko-hotellit

Erakkomehiläisille 7 huoneistoa mukavuuksineen: aamuaurinkoon suunnatut oviaukot, pitkät puhtaat käytävät ja turvallinen ympäristö.




Erakkomehiläinen (engl.  Solitary bee)
Erakkomehiläiset ovat villejä mesipistiäisiä, joiden naaras rakentaa pesän yksin ilman lajitovereidensa apua. Erakkomehiläiset elävät yksin tai pienissä yhdyskunnissa, mutta vailla samanlaista sosiaalista luonnetta kuin tarhamehiläiset ja kimalaiset. Erakkomehiläisillä ei ole työläisiä, vain koiraita ja naaraita. Erakkomehiläisemot kasvattavat jälkikasvunsa pesäkoloissa, jotka ne tekevät, lajista riippuen, maahan tai pieneen reikään puussa. Emo täyttää pesän siitepölyllä ja medellä. 


Mesipistiäiset ovat tärkeimpiä kasvien pölyttäjiä

Kolopesivien mesipistiäisten asuntopula on pahentunut maaseudun muutoksessa. Metsänhoito on siivonnut lahopuut ja muokannut metsäpohjan, avonaiset laidunniityt ovat kasvaneet umpeen, puistot ja pihat ovat siistillä nurmikolla, hirsirakentaminen on vähentynyt ja puuaitojen tilalla on betonia ja metallia. Kovakuoriaisten puuhun tekemiin reikiin pesimään tottuneet erakkomehiläiset pölyttävät kukkia ja puutarhamarjoja, sekä monia maatalouden viljelykasveja, kuten rypsiä ja hernekasveja. Erakkomehiläiset keräävät siitepölyä tarhamehiläisen tavoin vasuihinsa tai takaruumiinsa runsaisiin karvoihin. Ne ovat meille hyvin arvokkaita pölyttäjiä. Meidän terveellinen ja monipuolinen ravinto on suorastaan riippuvainen erakkomehiläisten tarjoamista pölytyspalveluista.

Tutkittu juttu: yksi ainoa muurarimehiläinen saattaa pölyttää yhtä monta kukkaa kuin 80-300 tarhamehiläistä! Villien mesipistiäisten pesimäpaikat ovat nyt vähissä ja olen tehnyt Erakkojen hotellit -teoksen tähän tarpeeseen. Mm. muurari- ja lehdenleikkaajamehiläiset arvostavat hotellimajoitusta!




Kyse on kuitenkin suuremmasta kokonaisuudesta kuin vain ihmisen ravinnosta. Erakkomehiläisten pesissä loisivat monet muut hyönteiset, kuten toukojäärä tai villakärpänen. Pölyttäjähyönteiset vaikuttavat välillisesti myös lintujen ja muiden eläinten ravinnonsaantiin pölyttymisen kautta muodostuvien siementen muodossa. Hyönteiset ovat olennainen osa luonnon monimuotoisuutta. Ne ovat monien lajien tärkeitä ravintolähteitä, niin loisten kuin petojen. Hyönteiset ja muut selkärangattomat muodostavat kasvien ohella ravintoverkoston perustan, jonka heikkeneminen vaikuttaa ennalta-arvaamattomasti luonnon tasapainoon.












14. toukokuuta 2013

Erakkomehiläisille pesiä

Valmistan Paljasjalkapolku-ympäristötaidenäyttelyyn teoskokonaisuuden mesipistiäisen pesistä. Mesipistiäisten habitaatit ovat hävinneet maaseudun muutoksen myötä ja monet lajit ovat uhanalaisia tai vaarantuneita. Mesipistiäiset ovat tärkeitä pölyttäjiä. Erakkopistiäiset ovat villejä mesipistiäisiä.

Myrkkypistiäisiä!
Erakkomehiläiset, niinkuin tarhamehiläisetkin kuuluvat myrkkypistiäisiin. Rauhallinen yhteiselo näiden pelottavien pörriäisten kanssa on mahdollista. Villimehiläisillä on kyllä pistin, mutta se on niin heikosti kehittynyt, ettei se kykene läpäisemään ihmisen ihoa. Sitä paitsi nämä hyönteiset ovat hyvin rauhallisia, minkä vuoksi niiden toimia on erittäin helppoa seurata -pysyt vain itse rauhallisena!


Lehdenleikkajamehiläinen
Kiinnostukseni mesipistiäisiä kohtaan heräsi joitain vuosia sitten - sattumalta. Meillä oli penkkeinä pihakeittiön ympärillä suuret pajun rungot. Istuimme rungoilla, minä vihanneksia tulella käännellen, kun huomasimme lasten kanssa, että jalkoväleissämme oli liikettä: siellä lenteli pörriäisiä, jonkinsortin amppareita eli myrkkypistiäisiä “varmaan”. Lapset olivat oppineet olemaan rauhallisesti tavallisten myrkkypistiäisten eli ampiaisten (ampiaiset eivät ole mesipistiäisiä, vaan petoja) kanssa, joten kumarruimme tarkastelemaan tarkemmin mitä haarojen välissä tapahtui. Tosiaankin: runkoon oli tullut pienen pieniä reikiä, halkaisijaltaan noin 4-5 mm. Pörriäiset ilmiselvästi pitivät reikiä pesinään. Päätimme seurata tilannetta ja jatkoimme penkkien käyttöä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Myrkkypistiäiset eivät välittäneet meistä, vaan jatkoivat lentojaan. Jonkin ajan kuluttua huomasimme, että reiät oli peitetty vihreällä... Tutkimme reikiä ja selvisi, että rei´issä oli pieniä lehtien paloja, jotka oli leikattu pienen pienillä otuksen hampailla tarkalleen pesäreiän kokoisiksi! Olimme haltioissamme! Joka reiän suulla oli paksu nippu näitä taidokkaita lehtileikkeleitä! Näimme myös, miten mehiläiset kantoivat pyörylöitä pesiinsä ja asettelivat ne huolellisesti suuaukolle. Ilmeisesti sisällä onkalon perällä oli lapsosia.

Vanhassa pajunrungossa asui ahkera pölyttäjä Megachile rotundata eli lehdenleikkaajamehiläinen.

Pesiä valmistuu:







Erakko-hotelli?

20. helmikuuta 2013

Hyljeksityt - Outcasted

Hyljeksityt. Outcasted.

 15.2-31.3.2013


Pinnan alla. Underneath.
Teosten alku-inspiraationa ovat olleet Pohjanmerellä Helgoland-saaressa tapaamani hylkeet, jotka eivät kaihda ihmisiä, koska hylkeitä ei ole metsästetty vuosikymmeniin. Olen tavannut myös Saaristomerellä kallioluodoilla lepääviä isojakin hyljelaumoja - ja kuunnellut hylkeiden laulua. Saaristomeren hylkeet ovat varuillaan.

Hylkäämme ja hyljeksimme, meillä jokaisella on hylkynä olemisen kokemuksia.

Hyljeksimme luontoa, varsinkin niitä olentoja, joiden kanssa jaamme yhteisiä resursseja, ravintoa. Jaamme myös näiden olentojen kanssa ongelmamme: aaltovoima hiertää kivissä muovijätteemme pienen pieniksi partikkeleiksi, myrkyllisiksi ainesosiksi, jotka rikastuvat ravintoverkostossa hylkeisiin, kaloihin ja takaisin ihmiseen. Muoviperäiset ympäristömyrkyt aiheuttavat olennoille vakavia vaurioita, hitaasti ja huomaamattomasti.

Pohjoisella pallonpuoliskolla on tarinaperinne, joka on parhaiten säilynyt Skotlannissa: selkie-tarinat. Selkie on olento, joka on ollut hylje ja muuttunut ihmiseksi -ja päinvastoin. Kreikasta on löytynyt myös hauta, jossa nuoren naisen viereen on haudattu hylje - selkie-puoliso?

Toivon teosteni avaavan keskustelua mertemme susista, hylkeistä, uusista näkökulmista: yhteiselon, kulttuurin ja tarinoiden rikkaus? Ja ne muoviroskat...



Veistokset on tehty hylätyistä materiaaleista, roskista ja löydöistä: 

1. Pinnan alla, 2013. Tekstiili, metalli, paperi, sideharsokipsi, lasten hylkäämät muovilelut. 
2. Helgoland Pyhämaa, 2012. Valokuva canvakselle, punainen lanka.
3. Tuntematon selkie 2012. Tekstiilit, metalli, paperi.
4. Isoäiti, 2012. Tekstiilit, metalli, paperi, punainen lanka.
5. Muotokuvia, 2011. Valokuvia hylätyissä kehyksissä.
6. Ryijykuutti, yhteisteos, 2013. Puno oma kuteesi verkkoon! Ryijytekniikka on syntynyt ainakin tuhat vuotta sitten, ehkä siitä oivalluksesta, että elävä eläin on ravokkaampi yhteisölle (ja ekosysteemille) kuin kuollut eläin. Ryijy matkii eläimen turkkia.


27. syyskuuta 2011

David Rothenberg ja Risto Isomäki valasiltapäivässä Turun Kirjamessuilla

David Rothenberg saapuu Turun kirjamessuille Halikonlahti Green Art-tapahtuman kutsumana lauantaina 1.10.
Ohjelma:

klo 11.20 Agricola-lava:
Mies, joka soitti valaille musiikkia! Professori, kirjailija, muusikko David Rothenberg ( USA) kertoo kirjoistaan Survival of the Beautiful ja Thousand Mile Song. Haastattelija taiteilija Tuula Nikulainen
klo 14.00 Jurtta: David Rothenberg, avoin lehdistötilaisuus
Klo 15.00 – 18.00 Valas-iltapäivä (kokoustila 3, 2krs): Vieraina David Rothenberg ja Risto Isomäki! Professori, kirjailija, muusikko David Rothenberg kertoo kirjoistaan Survival of the Beautiful ja Thousand Mile Song kuva- ja ääninäyttein. Kirjailija Risto Isomäki kertoo valaiden merkityksestä luonnolle ja ihmisille. Juontajina taiteilija Tuula Nikulainen ja fyysikko-valasaktivisti Rauno Lauhakangas.
ILTA:
klo 21.00
Kåren David Rothenberg soittaa valaiden musiikista ja valaiden kohtaamisista inspiraationsa saaneita sävellyksiään.

Turun kansainvälisten kirjamessujen teema ovat suvut. Messujen ohjelmapäällikkö Kari Kettula innostui valasteemasta kuultuaan nimenomaan valaiden sukulaissuhteet ja perhesiteiden muistuttavan suuresti meidän ihmisten sukujärjestelmiä.  Lisäksi viimeisimmän tutkimuksen mukaan valaiden aivoista (kaskelotti) ja ihmisten aivoista löytyy sama elin, joka säätelee empatiaa, tunteita ja luovuutta!
Tarinoita valaista jurtassa: Magga Grönlannista ja Rauna Lauhakangas Suomesta

Messuohjelma

20. syyskuuta 2011

RAVINTOKETJUISSA - FOOD CHAINS

http://halikonlahtigreenart.blogspot.com/

Halikonlahti Green Art III

Ravintoketjuissa - Food Chains

Näyttely käsittelee ruokaan ja maankäyttöön liittyvää politiikkaa, ravintoketjuja, energiaa ja jätteitä. Sen lähtökohtana on ekologia. Halikonlahti Green Art on viime vuosien aikana käynnistänyt lähialueella prosesseja, joissa Salon taidemuseoon ja ympäristöön on luotu uusia teoksia paikallisten osaajien osallistumisen kautta. Ravintoketjuissa-näyttelyyn on kasvanut taideteoksia, joista useissa ympäristömme elävät prosessit ovat vahvasti läsnä.

Yleisö pääsee osaksi ravinnon ja energian taiteellista kiertokulkua leipomalla, sähköistämällä syksyn marjasatoa ja nauttimalla Ketjukahvilan antimia. Kaikki ravintoketjun osaset; tuottajat, hajoittajat ja kuluttajat ovat jollain tavoin osallistuneet näyttelyn rakentamiseen ja sen lopulliseen muotoon. Myös näyttelyn huonekalut kiertävät. Näin vältetään näyttelyrakentamisen aiheuttama aineen kierron pysähtyminen ja varastoiminen.

Ravintoketjuja kuvaavissa malleissa ihminen piirretään ketjun huipulle, mutta todellisuudessa huippua ei ole, sillä kaikki kiertää. Varsinainen huipun muodostavat ihmisen toiminnan seurauksena syntyneet jätevuoret ja hajoamattomien ja myrkyllisten yhdisteiden kertymät, jotka aiheuttavat sairautta, hedelmättömyyttä, elinkelvottomia alueita. Ikiaikainen, jokaisen huulilla käynyt sanonta “minkä taaksensa jättää sen edestänsä löytää” konkretisoituu parhaillaan ravintoverkostoissa. Verkostoon on syntynyt vaurioita, joissa prosessit jatkuvat, mutta joita ihmisaistit eivät enää erota kierron pituuden muuttuessa tuhansiksi, jopa miljooniksi vuosiksi.

Ravintoketjuissa-näyttely piirtää näkymätöntä näkyväksi, herättää aistit ja rohkaisee muutokseen. Muutoksen siemenet kylvetään lähiympäristöön ja siksi näyttelyn Ketjukahvilaan on perustettu siemenpankki, jonne yleisön toivotaan tuovan paikallisia siemeniä talletettavaksi ja kylvettäväksi tulevia vuosia varten.


Ravintoketju on yksinkertaistettu kuva aineen ja energian kulusta maapallollamme, jossa eliöt, maapallon asukkaat, on jaettu tuottajiin, hajottajiin ja kuluttajiin. Tuottajat mahdollistavat elämämme yhteyttämällä auringonvalon avulla hiilidioksidia ja vettä synnyttäen elämälle eväitä: happea ja ravintoa. Todellisuudessa kuulumme moniulotteiseen verkostoon, jossa oma ravintoketjumme on täysin riippuvainen monista eliöistä, hyönteisistä, madoista, pölyttäjistä, lahottajista, bakteereista... Kaikki verkostoon osallistujat asuvat kodeissa, kreikaksi “oikos” josta ympäristön moninaisia suhteita tutkiva tiede ekologia on saanut nimensä: “kodin tähden, kodin oppi”.
Ulla ja Tuula syyskuussa 2011



Lunch with Cows , videolink : Lounas lehmien kanssa, Kultivator 

8. heinäkuuta 2011

DIY Friends Whale Festival Lofoten Henningsvaer

Welcome to Celebrate the Beauty of the Blue Planet and Whales with us!
Heike Vesters, David Rothenberg, Rauno Lauhakangas, Lasse-Marc Riek and Tuula Nikulainen.

CELEBRATION WITH FRIENDS CONTINUES IN THE WHALE POET YURT AT
 TURKU BOOK FAIR 30.9-2.10

PROGRAM here

Registration and more info: heike_vester((att))ocean-sounds.​com
http://www.ocean-sounds.com/eng/

Info also tuulanikulainen((att))gmail.com

Article about Heike and Ocean-sounds in Finnish VOIMA-magazine:
Lue Voima-lehden artikkeli Heiken valastutkimuksesta  "Lofoottien kaunottaret"



PROGRAM:
Lofoten Whale Festival – Henningsvaer 01.-06.08.2011

A meeting of humans and whales: science, music, art and tourism

A one week gathering celebrating the culture and nature of our cetacean species in the Lofoten waters: pilot whales, killer whales, different dolphins, harbor porpoises, minke whales, fin whales and humpback whales. There will be talks, special tours with scientists, naturalists, artists and musicians to introduce the wide human ways of relating to these mysterious and fascinating animals. A group of internationally-known researchers from many different fields will converge upon Henningsvær in early August to present the facts and mysteries we have discovered about these important ocean creatures. National and International renowned artists will present their work and interact with the whales, people and nature of Lofoten.

The goal will be to raise awareness, educate people about the marine ecosystem and its wonderful creatures, embedded in artistic and fun activities!

Actions:
*Sailing trips to find the whales and play music for them, film interactions, do research
*Talks, films, presentations about whales and the marine ecosystem at the Ocean Sounds Center
*Concerts: downstairs at the Ocean Sounds center (or at local coffee shop)
*Discussion rounds & party
...open for your own action...

Objective:
To celebrate the importance of the cetaceans in arctic Norwegian waters, to educate children and people and to enhance the experience of visitors to Henningsvær and to boost the local tourist economy.

Accommodation: bring your own tent or spend some nights at the hotels, Rorbuer, or hostels in Henningsvaer.

Food: we will arrange for a low budget soup kitchen on the island, otherwise use the variety of restaurants and cafes in Henningsvaer.

Costs & funds: this is a low budget event, so travel, accommodation and food has to be covered by the participants, unless we will get extra funds. If you have an idea where and how to get funding, please do not hesitate to get into action!
There will be cover charges for music events and boat excursions, the rest of the activities should be free.

Donations are very welcome!!

Whale-festival in Henningsvaer
The fascination of animals that are mysterious to us has always attracted our minds. Whales are creatures that because of their, for us remote aquatic life, have always been “food” for stories of monsters and secret lands. Throughout history people have been scared, or delighted by the sight of such sea “monsters”, there are both stories of hunting to extinctions out of pure greed and stories about cooperative and even life saving moments with dolphins and whales. During the last century people managed to almost erase all whales and dolphins form our planet, but in the last minute it was stopped due to a greater respect for those creatures of the sea. Instead non lethal whale watching developed all over the world with great success. People started to love and admire those animals. Likewise in science whales and dolphins have become a fast field of studies from genetics to behavior or medicine, we started to learn a lot about those mysterious animals.
However, we still have to learn a lot and not even half of their biology is known to us.

In Henningsvaer on the Lofoten islands, 68 degrees north, is where both whales and fishermen live. Here is where we want to celebrate life in the sea in coexistence with people.

Why?
Because it is unique, fascinating and beautiful!

All year round different species of whales visit the water around the Lofoten islands. During the summer months you find most species in the Vestfjord, from the local small harbor porpoises, to different dolphins (Atlantic white sided and beaked dolphins), smaller baleen whales such as minke whales (9m) to larger ones like the humpback whale (14m) and the second largest whale in the world, the fin whale (24m). However, some highly social whales come in family groups as well, the matrilineal killer whales and long-finned pilot whales. Especially pilot whales are regular visitors and may stay for a week. Often they are curious about the boat and come very close, sometimes they allow us to stay for a longer time, or they just inspect us, may whistle to us and then leave again. You never know with these whales!
Musician and Philosopher David Rothenberg has interacted with music and different kind of whales all over the world. He will come to Henningsvaer and will try to play his clarinet to the pilot whales (and other whales) to document their reaction in form of vocal interactions, behavior in air and movement. We will document this interaction with audio recordings and filming as well as pictures and GPS locations.

People participating and visiting the festival can witness this and get an introduction to our research either out at sea or in form of lectures, slide shows, films and discussions at the center. Our goal is to create a bridge between the fascinating world of the whales and people. We want to show the beauty of the whales’ lives, their appearance, behavior, sounds and communication with their environment. At the same time, we want to give art and science a platform to interact and underline the importance of life in the sea for us. To round it up, we want to give everybody the possibility to express themselves and discuss their opinion.

Background: The idea for this whale festival developed under a meeting and participation at the 3 week art and ecology exhibition “Gentle Action” in Oslo at Kunstnerens Hus, 25.10-14.11.2010.

Main Participants/base organisation:

Heike Vester

Biologist & Founder of Ocean Sounds (www.ocean-sounds.com)

Ocean Sounds is a private organization that is dedicated to the research of marine animals, public education, and conservation of the marine environment. The idea of Ocean Sounds began to be realized in August 2005 with the purpose of combining research with education and tourism. It is based in the Arctic, in Henningsvær, a small old fishing and whaling community in northern Norway, which is right in the heart of the Lofoten Islands.

Heike Vester, a biologist (Masters of Biology in Arctic Biology from the University of Tromsoe, Norway) is specialized in bio-acoustics, animal behavior & communication and animal physiology. She lives in Henningsvaer since 2004 and founded Ocean Sounds in 2005. Currently she works on a PhD in cooperation with the Cognitive Ethology Group at the German Primate Center, University of Goettingen, Germany and the Max Planck Institute for Dynamics and Self-Organization, in Goettingen, Germany.

Her intention is to organize and participate in the whale festival in order to educate the world about the whales of Lofoten, educate them about the biology and communication, and bring people from different disciplines together. By opening up the science world and combine it with art, the message may reach a lot of different people, especially children. She wants to demonstrate what beautiful nature, especially the life in the sea, the local people of Lofoten have. And, thereby creating an awareness that will foster future protection and pride for their natural environment and animals at sea and the peoples’ way of living.

The plan is to organize:
a) talks, discussion rounds and films in the science center of Ocean Sounds
b) boat excursions to find the whales and supervise/record/study the interaction between David Rothenbergs’ music and the whales’ reaction.

This event will also be a starting point for a documentary film of long finned pilot whales and humans.


David Rothenberg

musician, philosopher, writer, naturalist

www.davidrothenberg.net


David Rothenberg first came to Norway in the 1980s to work with philosopher Arne Naess. He later translated Naess’s Ecology, Community and Lifestyle into English and wrote a conversational biography of Naess, Is It Painful to Think?, which was a best-seller in Norway in 1992.

Combining his training with Naess and his work as a musician, Rothenberg has written several book on music in nature, including Why Birds Sing, which has been published in seven languages, and Thousand Mile Song, about the music of whales and his experience playing his clarinet along with them. This latter book is currently being turned into three documentary films.

Rothenberg is Professor of Philosophy and Music at the New Jersey Institute of Technology, and his latest recording One Dark Night I Left My Silent House was released on the ECM label, home of Jan Garbarek, Tord Gustavsen, and many other Norwegian musicians, in 2010.

In the summer of 2011 Rothenberg hopes to bring his music and his ideas about the sound world of whales to Henningsvær in Lofoten for a series of boat trips, first to interact live with pilot whales and their sounds (something never before documented in Norway), and then with visitors to the festival to listen to and to show how whale sounds are scientifically analyzed, and then with one or two concerts, performed solo or with local musicians, combining the sounds of the sea with Rothenberg’s style of jazz improvisation, very influenced by the years he spent in Norway and the fine musicians of this country.

The aim of these series of events will be to increase general appreciation for the beauty and presence of whales as part of the ecology of the Lofoten Islands and Northern Norway as a whole.


Rauno Lauhakangas

Physicist , whale activist

The whale activism of Rauno Lauhakangas started in Norway, Lofoten in 1990. The basic idea was presented by his 8-year old son: “The best whale conservation is whale watching”. Since those days Lauhakangas has founded several whale watching companies in Europe, co-operating in Caribbean, and even in Japan.

While working at CERN (European Organization for Nuclear Research) he was in close collaboration with the WWW research unit, and he decided to build and submit to the WWW Virtual Library a website about whale watching carrying the name www.whaleweb.org.

For the last 10 years he has studied in particular the migration of white whales in the White Sea and Northern Norway. This work has been done together with Russian scientists.

In the summer of 2011 Lauhakangas will tell stories about human and whale encounters in Fennoscandia and North-West Russia after the glacial period. He will also perform with a demonstrational device how whales communicate by using holozonic underwater images. The device is based on sounds and a laser beam.


Tuula Nikulainen

is a visual artist and environmental activist working in the field of art and ecology. Tuula’s background is in folkloristics, northern shamanism and nomads. She has studied nomad technologies, such as yurt making, and stayed with nomads in Mongolia teaching their forgotten arts and crafts, felt-boot-making. Tuula is also the founder of the community art and ecology projects Sunny Future and Halikonlahti Green Art in southern Finland. Tuula has been enchanted by whales ever since her oldest daughter Saana started her “studies” in marine mammals at a very early age about twenty years ago...
Tuula will bring a yurt to the whalefestival, and whale stories originally learnt from the Maori people of New Zealand.

More about
http://www.halikonlahti.net
http://tekotuulahdus.blogspot.com/
http://vedentaika.blogspot.com/


Lasse-Marc Riek

www.lasse-marc-riek.de

www.gruenrekorder.de

uses different forms of expression in his producing. His works are interdisciplinary and can be conceived as groups of works of both visual art (action and conceptual art) and sound art. His art of sound can be described in terms such as acoustic ecology, bio acoustics and soundscapes. Here, Riek uses acoustic field recordings, storing them with different recording media, editing, archiving and presenting them in different contexts.

Since 1997, he has operated internationally with exhibitions, releases, concerts, lectures, workshops, awards, projects and given guest performances in galleries, art museums, churches and

universities. Contributions in public media as well as in podcasts. Scholarships and artist-in-residence programs realised in Europe and Africa.

Since 2003 founder member of the audio publishing company Gruenrekorder, focusing on soundscapes, field recordings and electro-acoustic compositions, and in this connection, acting

internationally with artists and scientists.

Lasse-Marc Riek will perform a Soundscape out of orca and pilot whale signals recorded by Heike Vester.

He runs the label Gruenrekorder and released among more than 80 releases the first CD of ocean-sounds.

During the whole festival Riek will record the activities to prepare future projects like a audio work on CD and radio work, too.

A CD will be published via Gruenrekorder later this year!

Co-operation partner Gruenrekorder, Germany

Gruenrekorder understands itself as an organisation with the aim of promoting experimental music and phonography. Phonography considers nature / the environment as an acoustic experience, loaded with musical sounds. It is as a form of art and culture, that Gruenrekorder promotes phonography. We therefore organise events, lectures, publications and exhibitions as well as artistic projects in the fields of phonography and experimental music.







12. marraskuuta 2010

Pitää tuntea mielihyvää onnistuakseen jäsentämään ja ymmärtämään ympäröivää maailmaa.

Gentle Action 

Habitaatti: Rauno Lauhakangas, Tuula Nikulainen, Heike Vesters, David Rothenberg


Valastutkija Heike Vesters

Sain taiteilijakutsun osallistua  Gentle Action-tapahtumaan Norjassa. Tehtävänäni oli visualisoida habitaatti, jossa kanssani näyttelyn ajan työskentelisi valastutkija Heike Vesters, muusikko-kirjailija David Rothenberg sekä fyysikko Rauno Lauhakangas . Paikka oli Kunstnernes Hus keskellä Osloa, kolmikerroksinen jyhkeä funkkistalo avarine galleriatiloineen. Tapahtuman kuraattorit, Eva Bakkeslett ja Anne Jortveitt, olivat ideoineet formaatin joka koostui erilaisita habitaateista. Habitaatit olivat luovia alustoja joiden päälle syntyi taiteilijoista sekä tieteilijöistä eli habitaatin "asukkaista"  sekä yleisöstä  "sosiaalinen veistos" (ks: social sculpture  ja Joseph Beuys). Kuraattorit olivat kutsuneet intuitiotaan käyttäen kuhunkin habitaattiin visuaalisen taiteilijan sekä muita taitaja-tietäjiä valitsemiensa teemojen  mukaan. Oman habitaattini teema keskittyi valaiden ja ihmisten väliseen kommunikaation, valaiden lauluun, ääntelyyn ja valaskulttuurien uhanalaisuuteen. Taiteilija-kuraattoreiden intuitio toimi loistavasti: olin innoissani valas-aiheesta ja työskentelystä yhdessä valastutkija Heike Vestersin kanssa.
Muusikko ja fil. professori David Rothenberg
Vanhin tyttäreni, Saana Isojunno, on myös valastutkija - joten valaat ja valaiden kulttuurit ovat paitsi lähellä sydäntäni, valaisiin liittyvät moninaiset aiheet ovat olleet lähes aina perheessämme esillä. Heiken ja minun lisäkseni habitaatin vakioasukkaita olivat professori ja muusikko David Rothenberg  sekä fyysikko-valasaktivisti Rauno Lauhakangas.

Fyysikko ja valasaktivisti Rauno Lauhakangas

Habitaatti keräsi paljon paitsi yleisöä, luonnonsuojelijoita, sekä kouluryhmiä, myös muita valasaktivisteja ja -tutkijoita. Rakensin habitaatin valkeaan canvaksen peittämän jurtan sisään, joka toimi oivalisena kaikupohjana valaan lauluille - kuin valaan vatsa tai hammasvalaiden ja delfiinien pyöreä vahan täyttämä kaikuluotain pääkoppa.
Jurtta ja valaanlaulu veti puoleensa runsaasti kuulijoita. Kuvassa mm. syväekologi David  Peat


Heiken, Davidin että Raunon esitelmät sekä keskustelut heidän kanssaan  ihmisen ja valaan välisestä vuorovaikutuksesta on saanut minut jälkeen päin pohtimaan laulamisen ja runojen merkitystä laajemmin oman kokemuksen sekä suomalaisen runonlaulu-tradition konteksteissa. David Rothenberg on kirjoittanut kaksi mielenkiintoista kirjaa aiheesta: Why birds sing  sekä Thousand Mile Song; Whale Music in a Sea of Sound.

Miksi me laulamme?


Miksi me laulamme? Runonlaulajien jälkeläisinä vastaamme sen pitempää pohtimatta Larin-Kyöstiä lainaten: "En tiedä, miksi laulaa lintunen ja miksi jyräjääpi ukkonen. Vaan itse tiedän siksi laulavani, kun sävelet soivat rinnassani!" 
tai näin:

Miksikä laulan? Nyt tiedän jo senki:
Laulu kun sieluhun voimia saa.
Laululla tenhon on voimainen henki,
Riemut ja tuskat se ain’ tasoittaa. –
Ääneni vaikk’ ompi kuuluton, räivän,
Laululla riemuiten ain’ alan päivän’,
Ukkoa Tuonelankin
Laululla tervehdin!  
Vieno 
(C. Edv. Törmänen 1855–1880)
Miksi lintu laulaa? Miksi ryhävalas laulaa?
-vai soittaa?





Viimeaikaiset tutkimukset ovat Rauno Lauhakankaan mukaan osoittaneet linnun laulaessaan tuottavan dopamiinia aivoihinsa. Dopamiini on hormoni, joka saa ihmiset tuntemaan mielihyvää. Dopamiini on nk. kaksisuuntaisesti vaikuttava mielihyvähormoni: toisaalta se rauhoittaa, toisaalta se piristää. Minulle on ollut riemustattava tieto se, että oletettavasti dopamiini aktivoi meitä jäsentämään kaoottista ympäristöä  havainnoimalla,  arvioimalla ja suunnittelemalla. Toisin sanoen mielihyvä-hormoninvirtaus on avain elinympäristömme kaikkinaiseen ymmärtämiseen. Tämä ymmärrys taas johtaa rauhoittumiseen ja tasapainoon ympäristön kanssa joka puolestaan saa aikaiseksi mielihyvän tunteita, tyytyväisyyttä. Laulu, laulettu runous, soitto ja tanssi ovat avaimia dopamiinivirtauksen aikaansaamiseksi! Todennäköisesti myös lintu laulaa mielihyvästä, sydämen kyllyydestä elinympäristön hallintaan.

Perinteisesti eläimen laulua on selitetty joko vastakkaisen sukupuolen houkuttelulla, urosten keskinäisellä kilpalaulannalla tai reviirin merkkaamisena - soitimella eli soittamisella. Mielenkiintoista minusta että äidinkielestämme puuttuu musiikki ja musiikin tuottaminen on soittamista (eikä pelaamista). En tiedä pitäisikö valaan laulua kutsua soitoksi vai lauluksi....

Ryhävalaan laulu, joka "löydettiin" vasta 60-70-lukujen taiteessa "Kylmän sodan satona" yhdysvaltalaisten sukellusveneiden vakoillessa venäläisiä: merkillinen äänien jatkumo , joka ei voinutkaan olla lähtöisin vihollis-sukellusveneestä, taltioitiin nauhalle. Samantien valkeni äänen alkulähteeksi suurikokoinen valas, ryhävalas.  Laulua ei ensin haluttu julkaista, koska pelättiin valaanmetsästäjien näin kykenevän paikallistamaan valaita äänen perusteella. Ryhävalaan laulun julkaiseminen 70- luvun alussa sai aikaan valtaisan valaiden suojeluun tähtäävän ympäristöliikkeen - nykyisten ympäristönsuojeluliikkeiden äiti oli näin valaan laulula synnytetty. Tarkempi ryhävalaan laulun analyysi on osoittanut, että kyseessä on todellakin laulu, jossa on toistuvia säkeitä, jaksoja ja rytmi ja joka myös muuntuu samalla yksilöllä vuosien kuluessa. Kuin runonlaulajia  ja runonlaulua  hihkuu vanha folkloristi! Laulu on sanojen runoutta, soitto on ääneen runoutta...

David on soittanut klarinettia yhdessä useiden valaiden kanssa ja kokenut valtaisia onnen hetkiä kun ilmeinen vuorovaikutus kahden soittajan tai soittajan ja laulajan välille on syntynyt. Yhteisen soittosession järjestäminen ja sen vielä suunnitellusti onnistuminen vaatii, kuten arvata saattaa, satojen tuntien ponnistelua ja myös pettymyksiä. Davidin teos "Thousand Mile Song" kertoo ryhävalaan laulun ensiäänityksen ja sen julkaisun aiheuttamista kuohuista, ja ympäristöliikkeen synnystä hänen omiin soittohetkiinsä valaan kanssa. Yhden kerran hän on kertomansa mukaan onnistunut "jammalemaan" hetken maailman suurimman laulavan ja laajimman äänialan hallitsevan nisäkkään, ryhävalaan,  kanssa.

David kysyikin yleisöltä: miksi ryhävalas laulaa? Tai luo musiikkia, kuten hän itse valaan esityksen tulkitsee. Onko ryhävalaan laulu esitys - hän jatkoi? Vain uros ryhävalaat laulavat. Yleisimmät arvailut  laulun tuottamisen "syihin" liittyivät pariutumiseen, viestin lähettämiseen satojen kilometrien päässä ruokaileville naaraille, naaraiden miellyttämiseen. Todellisuudessa tutkijoiden havainnot ryhävalaista ovat osoittaneet sen, että laulu ei tunnu naaraita lainkaan kiinnostavan tai se ei saa aikaiseksi minkäänlaista erityistä liikehdintää tai huomattavia reaktioita naaraiden parissa. Myöskään urosten välistä kilpalaulantaa ei ole tunnistettavissa.

Laulaako ryhävalas sydämensä kyllyydestä, ollakseen onnellinen ja yhtä ympäröivän maailman kanssa?

Vaikka ryhävalas on tunnetuin ja eniten tutkittu suurista valaista, kukaan ei todellakaan pysty selittämään, miksi ryhävalas laulaa. Laulut yleensä syntyvät pariutumislaitumilla, joten monet tutkijat uskovat laulamisen liittyvän pariutumiseen. Perinteiset tulkinnat uroksen miellyttämisyrityksistä, sosiaalisen aseman esiin tuomisesta, kilpailusta muiden urosten välillä, ovat liian yksinkertaisia. On tehty erilaisia uusia hypoteeseja valaita seuraamalla. Usein laulaja on yksinäinen uros. Toisinaan laulavalla uroksella on mukana naaras poikasineen, toisinaan myös toinen uros. Vahvimmat uudet hypoteesit liittyvät vuorovaikutukseen ja lauman yhteistoiminnan järjestämiseen, yhteisöisyyden vahvistamiseen sekä mahdollisesti urosten väliseen avunantoon pariutumisen onnistumiseksi. Myös valaiden aivoista on löydetty dopamiinia. Näyttäisi siltä että laulun ja äänen runoudella on perustavanlaatuinen merkitys niin ihmisen, kuin valaiden ja lintujen, ympäristön hallinnassa eli ympäröivän ekologian hallinnassa, tapahtui se sitten dopamiinin, kaikuluotauksen, liikkeen, mielihyvän ja yhteenkuuluvuuden vaikutuksista yhdessä tai erikseen.

Toimiakseen äänenrunouden, soiton, musiikin on oltava hyvää! Voi vain arvailla mikä merkitys on kaikella äänisaasteella niin valaille kuin ihmisellekin - tai mitä aiheuttaa epämiellyttävä, "väärä" musikki, ihmismielelle?

Joka tapauksessa:
Onnellisuuden kysymykset ja mittarit olisi saatava mitä pikimmiten käyttöön ihmisten aiheuttaman lopullisen ekokatastrofin välttämiseksi!


Habitaatin hedelmiä:


Valasfestivaali Lofooteilla 1.-7.8. 2011,  paikka Henningsvaer.
festivaalin järjestäömiseen ja ohjelman luomiseen osallistuu habitaattimme taiteilijoiden lisäksi siellä vierailleita taiteilijoita ja tieteilijöitä! Festivaalin tavoitteena on edistää tietoisuutta valaiden kauneudesta ja kulttuurista. Erityisesti opiskelemme pallopäävalaiden kommunikaatiota, elämää yleensä ja vuorovaikutusta valaiden kanssa.

Suomenkielinen ohjelma julkaistaan blogissani helmi-maaliskuussa!

24. lokakuuta 2010

The Habitat Food as Counter Culture: Seeds For Change: poetic, political and practical aspects of seeds, Fermentation Revival, Wild Tea Party


Fermentation Revival






Seeds For Change: poetic, political and practical aspects of seeds



Art as a gentle action and a reaction



Beverly Naidus
Stirring the compost: Eco-art Strategies for Resistance and Resilience




Heike Vester,  whale researcher and founder of Ocean Sounds





Gentle Action vs Direct Action - from workshop by Beverly Naidus